United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Naisia löytyy, joittenka luonto vaikuttaa, että, mitä ikänänsä he kotonsa keskuudessa tekevät, tulee hyvin tehdyksi, mihinkä he menevät, seuraa heitä hiljainen riemu, sellainen, kuin tyyne keväinen päivä, ja missä he oleskelevat, siellä viihtyy mieltymys ja hauskuus, joka ikään kuin tarttuu kaikkiin, jotka heitä lähestyvät; tämä mielen-tila on puhtaan, hurskaan ja nöyrän sydämmen.
Juhana hymyili ja otti taskustansa kakkusen, jonka oli tuonut viimein Tukholmassa käydessänsä. "Mene mummon luo, Janne, kiitä häntä muistutuksesta ja anna hänelle tämä!" Miten mummo ihastui Jannen tuomisista! Pehmeät sokurileivät ja kakut olivat parasta herkkua, kuin luutamummo ikänänsä oli tavannut.
Mitään pahaa ei hänelle tapahtunut; päinvastoin tuotti kieltäminen kaikkine vastenmielisine kauhuineen hänelle hyötyä, sillä kaikki, mitä ikänänsä tapahtuu, kaikki puheemme ja työmme, tuottavat, herkällä vaa'alla punnittuna, meille aina joko voittoa tai tappiota. Ja Pietarin voitto oli siinä, että hän kadotti oman itsensä, siten pelastaen elämänsä.
Siellä pieni tyttö oli polvillaan penkillä ja kurkisteli yli penkin oven; hän oli Thorbjörn'in vieressä olevaa miestä vielä vaaleanverevämpi, niin vaalea, ettei hän moista ikänänsä ennen ollut nähnyt.
Siuron isäntä, joka tähän asti oli elänyt siinä voiton varmuudessa, että ketä ikänänsä hänen poikansa pyytäisi avioksensa, se ei rohkenisi kieltäytyä. Hän oli ylipäänsä kaikissa pyrinnöissään päässyt tarkoituksensa perille. Ja jota vanhemmaksi hän tuli, sitä varmempi oli hän voitosta, milloin hän jotain yritti. Mutta nyt saatti kaksi kirkasta tytön silmää ukon epäileväksi.
Sillä koska ikänänsä hän, rakkaudesta innostuneena, aukaisee sylinsä häntä kohtaan, aukaisee tuo lähteessä-olevakin sylinsä; ja koska ikinänsä nuorukaisen huulet vavahtavat suutelemaan suloista olentoa, vavahtaa myöskin tuon rakastetun huulet lähteessä. Kova kohtalo estää kuitenkin heitä yhteen tulemasta.
Vaan jos ei rakkaus ikänänsä ole säteillänsä sydäntäsi sytyttänyt, olisi koetukseni näistä kertoa ainoastaan turha vaiva. Molempain vähän aikaa ääneti oltua, sanoi Anna viimein, laskein kätensä nuorukaisen otsalle: "Ah! kuinka sinun kasvosi ovat käyneet kelmeeksi! En ollut sinua tullessasi ensin tunteakkaan; tosin sinä olet mahtanut olla kovasti kipeä?"
Nuori pariskunta oli päättänyt viettää tätä päivää Algernon'in vanhan muorin luona, joka hätäräsilmäisenä eleli vanhan palveliansa ja kissansa kanssa varsin maailmasta eronneena ja ihmis-rakkaudesta toivoen, ett'ei kukaan ikänänsä naimisiin menisi, jota hurskasta toivoa hän kyllä oli ilmoittanut poikansa pojalle ynnä Emiliallekkin, mutta turhaan.
Ei Thorbjörn ikänänsä ollut niin paljon viisautta yhtä aikaa kuullut. "Missä tuo tapahtui?" kysäsi hän. "Missä... Se ... se tapahtui Päiväkummulla, tuolla!" Thorbjörn tuijotteli. "Oletko kuullut hänestä, joka möi itsensä paholaiselle vanhasta saapasparista?" Thorbjörn ei saanut vastatuksi, niin ällistynyt hän oli.
Lopuksi tuli Sylvesteri linnunpyytäjäksi uudessa kuninkaan kartanossa ja Sylvia sai tekemistä isossa puutarhassa, sillä niin kummallista oli, että mihin ikänänsä nämä lapset katselivat ympärillensä, siellä menestyi kaikki, niin että oli oikein hauskaa nähdä. Eräänä päivänä tulivat Sylvesteri ja Sylvia katselemaan vanhoja ystäviänsä Rutimoa ja Pilvipartaa.