United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauvan aikaa hän oli ollut juomatta, mutta oli kerran joutunut vimmaan, kun hänen piti soittaa kilpaa muiden paikkakuntain soittoniekkain kanssa. Sillä välin hänellä taas oli itkun ja katumuksen hetkiä, ja muutamana semmoisena hetkenä hän olikin kiireesti kääntynyt kotiin päin, päästäkseen Karin luokse. Kymmenen vuotta!
Ja Timo istui yksin suruissansa kamarissaan ja mietiskeli yhä. Hänellä nyt ei ollut mieltä työhön, häntä ei enää ilahuttanut kaunis viljan kasvu. Mitä maallisesta hyvästä, kun sielun-rauha puuttuu! Hän koetti kyllä edelleen lohdutella sekä vaimoansa että itseään, mutta ei se tahtonut käydä päinsä. Oli senkaltaisiakin hetkiä, jolloin hän itse epäili Taavin syyttömyyttä.
Ei kukaan tiedä, missä hän on; ainakaan ei minulla ole siitä mitään aavistusta. Tahdon tunnustaa teille, muori, että oli hetkiä, jolloin luulin teitä äitipuolekseni. On jotakin teidän äänessänne ja olennossanne, joka muistuttaa häntä. Mutta samassa nauroin hullunkuriselle luulolleni. Ei, muuta en voi vaatia emintimältä kuin ettei hän minua kiroa.
Mutta tätä iloa viiltelivät väliin ikäänkuin vilunväristykset; pila ei tauonnut, sitä sateli puolelta jos toiselta, mutta oli hetkiä, joina kultakin yksityiseltä, lukuunottamatta herttaista vapaaherratarta ja pikku Hedvigiä, nulous valtasi mielen.
Semmoisina hetkinä on annettu ja annetaan monta lupausta. Vanhat sanoivat että Jupiter nauroi niille. Vaan ne ei ole ollenkaan naurettavia. Semmoisissa lupauksissa ilmestyy aina ihmisen parhaimmat tunteet sillä hetkellä; vaan voimia löytyy, jotka ovat noita hetkiä voimakkaammat.
Kun hän nyt makasi vuoteellaan ja luki noita kitkeriä hetkiä, kahdenkertaisesti pitkät tuskan ja kärsimättömyyden kautta, silloin oli usein hänen ainoa lohdutuksensa ajatella syntymäkaupunkiansa, usein päiväkaudet Weilburg'issa kuljeskella ja tervehtää kaikkia vanhoja ystäviänsä.
On hetkiä, jolloin toisten ilo vaan tekee meitä huolenalaisiksi, etenkin vilkasluontoisten lasten ilo, joka sotii meidän omaa rauhallista käytöstämme vastaan. Kenelm hiipi tiheän viidakon läpi, jossa seljakukat jo olivat kuihtuneet, ja tuli yksinäiselle paikalle, joka esti hänen kulkuaan ja tarjosi hänelle lepoa.
Hän huomasi hyvin pian, että hänellä oli kahdenlaisia hetkiä: toiset semmoisia, joina todella ei ollut ajattelemista vastaansotimisesta, vaan oli paras luvata itselleen nähdä Hannaa ja seurata häntä, mutta toiset semmoisia, jolloin hän oli vapaampi ja saattoi pitää kaikellaisia filosoofisia keskusteluja itsensä kanssa.
Sittenkuin everstiluutnantti näiden henkilöiden seurassa, joille kaikille hän oli suuressa kiitollisuuden velassa paranemisestaan, oli viettänyt muutamia kaikin puolin iloisia hetkiä, saapui vielä muuan henkilö, jota everstiluutnantti ei tuntenut, mutta joka esiteltiin hänelle erään Tukholman arvokkaimman ja rikkaimman tukkukauppiaan pojaksi.
Mutta, näet, elämässämme on joskus semmoisiakin hetkiä jolloin luonnon antamat viisi aistiamme pettävät meitä aivan kirkkaalla päivällä, yhtä äkki-arvaamatta kuin hevosenkin, kun se horjahtaa astuessaan. Oikeastaan eivät ojaportaat kummitelleet hänen silmissänsä, vaan joku olento niiden päällä.