United States or Vanuatu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vieras tyttö näytteli nukkeaan Ellille, mutta Elli ei siitä näyttänyt olevan juuri milläänkään ... katseli melkein kuin oudoksuen vuoroin tyttöön, vuoroin nukkeen. Onko sinun nimesi Tyyra? kysyi hän yhtäkkiä. Minun nimeni on Tyyra Hedvig.
Eräänä iltana muutamia päiviä sen jälkeen, kuin Hedvig haudattiin, oli Drake noussut ratsaille ja lähtenyt ajelulle. Pilvet peittivät taivaan, satoi ja tuuli. Semmoinen ilma oli hänelle mieluinen.
Nämä tärkeät asiat olivat Hedvig Sofian kirje ja sitä seurannut siro harlekiinin naamio, joka oli pistetty kauniisti kudottuun holsteinilaiseen koriin.
Eikä hän suonut itselleen juuri ensinkään lepoa, eikä myöskään ravintoa. Hän kuoli 1846, jolloin tila lankesi ainoalle pojalle, kreivi Magnus Armfeltille, Viurilan herralle; hänen jälkeensä jäi se hänen tyttärensä Hedvig Armfeltin omaisuudeksi, joka oli vuodesta 1851 naimisissa luutnantti, vapaaherra Vilhelm Wreden kanssa.
Hedvig Sofia itki linnaansa ja hymyili kyynelten lomassa. Saksin ja Puolan kuningas Fredrik August, joka oikeassa kädessään puristi hevosenkengän kokoon, vei hiljaisuudessa sotajoukkonsa Liivinmaan rajoille, samalla kun hänen lähettiläänsä puhuivat sanoja makeita kuin hunaja ikuisesta ystävyydestä.
Eikä suinkaan puuttunut sieltä myöskään Turun maaherraa, Cassaritzin vapaaherraa, Sarvilahden, Tyysterinkylän ja äskettäin rakennetun Teijon herraa Lorenz Creutzia, eikä hänen isoista puolisoaan vapaaherratar Hedvig Eleonora Stenbockia, jonka äiti oli syntyjään De la Gardie. Lukuisa joukko Turun ja sen lähiseutujen aatelisia seurasi näitä päämiehiään Mainiemeen.
He tulivat kuin auringon välähdys ennen ukkosta hovin pitoja kultaamaan; nuori herttuatar Hedvig Sofia oli unohtanut maanpakonsa ja menetetyn herttuankruununsa nauttiakseen vielä kerran kotimaansa talvisesta ilmasta ja nähdäkseen entistä iloisemman hoviväen parveilevan isänsä palaneissa saleissa.
Hedvig Eleonoran himo tähän peliin oli niin tunnettu, että irvihampaat sanoivat, viitaten sen ajan tuhlaavaisuuteen, että kuningatar viiden holhoojan kanssa pelasi viittä lehteä ja valttia valtakunnan tuloista. Seuraavakin päivä oli kaunis ja kirkas, ja metsästys järjestettiin nyt suurenmoisemmin.
Ja Arvid puolestaan, hän tunsi selvästi, että Hedvig olisi tahtonut henkensäkin uhrata herättääkseen hänessä mitä jaloimpia, mitä ylevimpiä ajatuksia; päivä päivältä hän yhä enemmän näki, kuinka rakkauden voima kehitti tuota vielä äsken niin lapsellista tyttöä suurisieluiseksi naiseksi, jota maan kuona ei tohtinut tahrata.
Hedvig ei voinut pettää, sen tunsi Arvid, ja kun heidän huulensa ensimäisen ja viimeisen kerran kohtasivat toisiansa, oli hän vannonut vaikean valansa koettaa tulla sen naisen arvoiseksi, jota hän ihaili ja rakasti enemmän kuin mitään muuta maan päällä. Nuorten hyvästijättöä kuunteli ainoastaan laululintuspari, joka koivun oksien sekaan oli rakentanut pesänsä.