Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Sittekuin olimme nähneet tämän pienen kaupungin tehtaat ja laitokset, kutsuttiin minua ottamaan osaa huvi-retkeen kaupungin lähellä olevaan Hatanpään kartanoon. Minä suostuin mielelläni ehdoitukseen, sillä minä olin kuullut kiitettävän sen kaunista puistoa Pyhäjärven rannalla. Jopa ehdimme matkamme päähän.
Tämä torppa oli Hatanpään talon alle kuuluva, ja kuin herrasväki siellä, siitä haavoitetusta matkamiehestä kuulla sai, joka heidän torpparinsa tykönä sairaana makasi lähettivät he minulle ruokaa ja lääkkeitä, ja tuli sitten rouva itse ynnä vanhemman tyttärensä kanssa minua katsomaan.
Niin en minä kaikkea tahtonut hunningolle mennä antaa, vaan pidin itseni niin paljon kuin mahdollista niillä seuduilla. Olin minä nyt itseni metsään kätkenyt, ei kaukana talosta, kuin minä näin saavun ylösnousevan ja, rientäen sinnepäin, huomasin sen Hatanpään talosta tulevan.
Vaikka puhuja ei maininnut noiden hyödyllisten kirjain nimiä, arvelen kuitenkin, että hän tarkoitti »Välskärin kertomuksia», »Ivanhoeta» ja aivan varmaan myöskin »Hatanpään Heikkiä ja hänen morsiantaan». Kaikista hupaisinta oli kuitenkin kuulla, mihin kaikkeen nykyiset kirjailijat ovat tehneet itsensä syypäiksi.
Onpa historiallinen kertomus saanut jo pari varsinaista, kyvykästä edustajaakin: E.F. Jansson, jonka Hatanpään Heikki ja hänen morsiamensa vielä tänäkin päivänä on mitä miellyttävintä kansan-lukemista, ja J.A. Bergman, tunnettu vilkkaasta Simo Hurtan aikoja käsittelevästä novellistaan Nevalaiset.
Päivän Sana
Muut Etsivät