United States or Myanmar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän luki hartaasti rukouksensa, heittäysi kovalle vuoteelleen, silmäili hätäisesti yhä nukkuvaa mahomettilaista ja vaipui, päivän ja yön vaihtelevista kohtauksista uupuneena, rauhallisesti ja levollisesti kuin lapsi uneen.
»Mistäs sinä sen tie... Ei, ei, et sinä mitään tiedä, omiasi vaan latelet!» »Hiljaa, tietäjä puhuu! Ja nyt minä ennustan sinulle tulevaisuutesi. Hyvä ihme mitä minä näenkään! Enpä minä olisi uskonut...» »Mitä, mitä sinä näet?» tyttö hätäisesti kysyy. »En minä uskalla sanoa, sanon vaan että enpä minä olisi uskonut!» »Sanot, kun ei ole mitään sanomista!»
Minä kysyin kohta hätäisesti, mikä isäntää vaivaa, ja sain vastauksen itseltään ukolta: Hirmuinen pakotus päässä ja niskassa, eikä lakkaa. Nyt jouduin minä niin toivottomaan tilaan, etten totta puhuen tietänyt mitä piti tekemäni. Kaikeksi onneksi ei Loviisa itkenyt, sillä isänsä koetti häntä lohduttaa.
Paras olisi tappaa hänet, vaan kun minäkään en saa pitää mitään asetta, hätäisesti jonkun neulan, sillä kun tuon ruokaa eli muuta tänne, syynää ensin isäntä minun ulkopuolella ja kun tulen Ollin huoneeseen, syynää hän minun niin hävittömän tarkasti, että tuskin saa pitää hampaita suussaan.
Hän kääntyy harmistuneena ympäri, rientää miltei juosten ovea kohti ja kolkuttaa hätäisesti. Ei risahdusta. Niinkuin tuhat silmää tähystäisi hänen selkänsä takana, tuhat ilkkuvaa silmää, joiden katseita hänen pitää päästä pakoon. Hän kolkuttaa toisen kerran, rajusti ja hermostuneesti. Lyhyt, kiusallinen hetki. Sitte ovenkäyntiä ja nopeita askeleita luukku lennähtää auki.
Ulkoa kuului selvästi kuorsausta, vartioiva sotilas lienee käynyt maahan pitkäkseen ja nukahtanut siihen. Hän arveli kai, että kun hän makasi poikkipuolin oven alla, ei hänen vankinsa voinut päästä pakoon. »Sinun täytyy paeta», kuiskasi Fränzchen hätäisesti, »minä olen tullut pyytämään sinua pakenemaan ja sanomaan sinulle hyvästi».
Vanha soturi oli aina tottunut hillitsemään tunteensa, mutta kirjettä ottaessaan vapisivat hänen kätensä, ja hän heittäytyi lukemaan sitä niin hätäisesti, että olisi luullut koko hänen talonsa kohtalon riippuvan siitä.
"Ei, ei se ole ... ei hän ole ... ei hän ole ollut", sanoi hän hätäisesti ja katkonaisesti; sen ohessa koetti hän naurahtaa, mutta se yritys ei onnistunut ensinkään. "Oletteko ennen ollut täällä?" kysyin taaskin, sillä minusta alkoi tuntua siltä kuin hän peittäisi jotakin. "E ... en minä ole täällä ollut ... en milloinkaan", sanoi hän ja loi katseensa maahan.
Seuraavana aamuna antoi Leena minulle merkin, josta huomasin hänen haluavan tavata kahden kesken minua ja meni ulos. Minä seurasin häntä alakyökkiin. "Jumalan tähden oletko ollut uskoton ystävä?" kysyi hän hätäisesti. "Missä nyt on tuuli?" kysyin. "Oletko kenellekään kertonut tuosta Järvimaan Annan ja nuoren isännän kohtauksesta järven rannalla, josta vuosia sitten sinulle puhuin?"
Meidän maassa saattoi kuka tahansa tulla ylioppilaaksi. Meidän maassa saattoi kuka tahansa tulla kirjailijaksi. Mutta sievä hän oli, pehmeä ja sievä. Mutta ei se yksin voinut Olli Hartia viehättää Vilma Aarnio keskeytti Annan ajatukset alkamalla hätäisesti kertoa jotain. Hän ei pitänyt Annan levottomasta, tutkivasta katseesta.