Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Vieläkin vanha uudistalokas näytti epäilevän, ja vaikea on sanoa, kuinka hän olisi asian ratkaissut; mutta uusia apujoukkoja tuli tanterelle Karel'in arvelujen avuksi, ja vanhus havaitsi olevansa sellaisessa vähemmistössä, että hän oli pakoitettu väistymään, vaikka tämä nähtävästi oli kovin hänen mieltänsä vastaan.
Ja yhteisestä asiasta he olivat vähän eri mieltä. Mutta rohkeimmat tunnustivat suoraan olevansa kosmopoliitteja. He ottivat vähintäkään arvelematta isänmaanrakkaudenkin epäilevän arvostelunsa alaiseksi. Selittivät, että sekin on oikeastaan vain egoismia.
Nytkin otin aivan sattumalta käteeni, ja kohta minulle selvisi ihmeellisiä asioita, luin sieltä suuria totuuksia... Usko minua, Masha, ihmisen ei tarvitse pitää huolta mistään, ei yhtään mistään, eikö se ole onnellista?» Tämmöisiä hän puhui minulle kauan. Ja minä koetin häneltä peittää kauhistustani, ettei hän huomaisi minun epäilevän häntä hulluksi.
Kun molemmat vuorotellen olivat niistä seikoista selvää tehneet, kysäisi kuvernööri nyt vasta, keitä he olivat. »Hautala», matki hän kuultuansa Jannen nimen ja kiinnitti terävän katseensa epäilevän näköisenä mieheen. »Sama mies, jolla oli käräjäasia tuomari n kanssa?» »Sama.» Kuvernööri kohautti olkapäitään: »Sinä olet laittanut muidenkin virkamiesten kanssa kaikenlaisia rettelöitä?»
»Olen kuullut maaseuduilla kuiskailtavan», lausuin vähän närkästyneenä, »että te olette kovakourainen mies.» Hän tuijotti yhä epäilevän näköisenä minuun. »Sinulla on rohkeat puheet», sanoi hän viimein, »mutta minä pidän avomielisyydestä. Jos jonakin muuna päivänä olisit tiedustellut minulta tietä James Stewartin ovelle, olisin minä neuvonut sen ja rukoillut sinulle Jumalan onnea.
Bertelsköld loi epäilevän silmäyksen rotevaan, rumaan, rokonarpiseen ämmään ja kuiskasi surullisesti: Minua ei enää mikään inhimillinen voima voi pelastaa. Ja kuka sanoo sinulle, että toivoni perustuu inhimillisiin voimiin? sanoi Ester lämpimästi. Tässä minä tuon muassani Jumalan voiman, joka on heikoissa väkevä.
Rikos. Kun herra Kornman tuli kotiinsa, oli jo yötä kotvan kulunut. Kynttilä paloi hänen kamarissaan ja keski-ikäinen nainen istui sen valossa, sukkaa kutoen. Tämä nainen oli varsin uninen; monesti oli hän säikähdyksellä herännyt unelmistaan. Kun hän vihdoin kuuli ovea avattavan ja näki Konradin astuvan sisään, huokasi hän: "Jumalan kiitos!" Konrad iski häneen epäilevän silmäilyn.
Vaimo heitti vieraasen epäilevän katseen ja vetäen repaleisen huivinsa paremmin ympärilleen, puikahti hän sisään tupaan. "Löikö hän sinua?" "Kyllähän hän koetti, mutta minä pidin puoleni. Päivä päivää saan enemmän valtaa hänen ylitsensä." "Vaiti, joka päivä, jolloin niin käy saat vähemmän valtaa itsesi yli. Katso minuun poika, ethän ole ostettu etkä myötykään.
»Oh!» Hän katsoi kasvoissa karskin riippumattomuuden ilme alas jokeen, »minullahan on tarpeen tullen kynäni!»... Kumea ahdistus nousi häneen nyt, kun hän oli kohtaava isänsä. »No, sen tutkinnon sinä helposti suoritat ensi vuonna.» »Luuletko minun sitä epäilevän, äiti? siellä oli kolmesataa, kaikki minua typerämpiä, jotka läpäisivät.
Jokohan mun tulee se uskoa? kysyi äiti ja näytti vähän epäilevän. Kun sen kerran sanon, niin voit siitä myöskin olla varma. Mutta kuule nyt yhtäkaikki! pitkitti vaimo. Anna alkaa tulla jo vanhemmaksi, mutta joka päivä käy hän yhä vallattomammaksi ja hurjemmaksi. Voisi jo olla vaarallistakin viedä häntä sinne. Mitä tarkoitat? kysyi isä ihmetellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät