United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pellolle vedettynä, sillä ei ole likimainkaan samaa kasvattavaa voimaa, kuin entisajan läävälannalla. Lyhyesti sanoen: lanta huononee nykyaikaisissa navetoissa! "Toiselta puolen on meijeritaloudelle tärkeätä, että ilma pidetään navetassa puhtaana. Lehmien terveyskin sitä vaatii. Kuitenkin jää kysymyksenalaiseksi, onko elukoille edullista oleskella alituisessa vedossa?
Semmoiset kavaljeerit, jotka naisensa solvaamista siivosti kuuntelevat ja mykkinä väistyvät, eivät ole napin arvoisia. Entisajan miehillä kaikkine puutteineen oli edes ritarillisuutta. Tuollaisessa tapauksessa ne olisivat antaneet solvaajalle vasten suuta. Niin, minä olen vakuutettu, että Aliina tulee pääkaupunkiin. Siellä on tilaisuus edistyä ja omin neuvoin toimia.
»On kyllä tavallaan», vastasi Ahto. »Minusta on hauska kuulla hänen puhettaan. Hän on ikäänkuin muinaiskalu, niin vanhanaikuinen. Tuo entisajan sukuylpeys tulee hänessä aina esiin. Eikä se ketään haittaa tähän aikaan. Semmoisella ylpeydellä ei ole enää muuta voimaa, kuin että saa nauruhermot liikkeelle ja osottaa meille, kuinka narrimaisia ihmiset ennen olivat.»
Samaan huoneustoon kuului päällepäätteeksi vielä varsinainen teaatterisalonkikin. Nykyajan ihmisistä, muodinmukaisen makusuunnan orjista tuntuisi tuollainen entisajan kalustus luultavasti sangen jäykältä, yksinkertaiselta ja vieläpä epämukavaltakin, sillä olisihan se kerrassaan mahdoton velttoa loikoilemista varten.
Katsojan silmät kiintyivät vielä etäämpänä sijaitsevien saarten metsiinkin ja Söörnääsin rantoihin, kallioihin ja kärkeen. "Todellakin kaunis kaupunki!" huudahti Elsa, tähystäen vieläkin silmillään kauas etäisyyteen. "Niin Helsinki", vastasi mummo. "Juuri sama", sanoi Elsa. "Entisajan ihmiset ovat olleet viisaita paikan valinnassa. Missä oli erittäin viehättävä paikka, siihen tehtiin kaupunki."
Ennen luultiin niitä mammutin, luolakarhun y.m. sukupuuttoon hävinneiden eläinten sekä entisajan ihmisten luiksi. Mutta nyt kun "tiede on alistunut uskon palvelukseen", kuulemme niiden olevan pimeyden enkelien ja hiiden karjan luita. Tämä nyt on tieteellistä varmuutta, sitä luonnontiedettä, joka ei tunnusta kehitysoppia.
Nuori tyttö tapasi näistä entisajan kertomuksista itsensä ja ihmetteli heidän ajatustensa yhtäläisyyttä, halujensa heimolaisuutta, sillä jokainen sydän kuvittelee yksin, ennen kaikkia muita, sykähdelleensä sillä lailla sitä tunteiden tulvaa, joka on saanut sykkimään ensimmäisten ihmisolentojen sydämet ja on saava väräjämään vielä viimeistenkin miesten, viimeistenkin naisten sydämet.
Mutta lautasirkus on aina lautasirkus, jota väkisinkin tulee vertailleeksi niihin entisiin sirkuksiin, joista, niinkuin esim. Kolosseumista, on vielä säilynyt niin isot tähteet, että mielikuvitus helposti voi luoda eteensä siinä tapahtuneet leikit. Vertailuun vie sitten vielä väkisinkin se, että täällä nyt yritetään uudistaa entisajan leikkejä.
Mutta niiden, jotka vielä hyvin muistavat entisajan huoneustot, täytyy tunnustaa, että niissä ilmeni arvokkuuden, hienon sirouden ja kodikkaisuuden leima, jota kaikkea nykypäivinä turhaan saa etsiä. Sillä kun nyt astuu uudenkuosiseen salonkiin, kuinka onkaan kaikki toisenlaista!
Ja julmistunut mies tempasi Esan kuin lapsen... Kattoa piirtelevät tämän saappaankannat, sieltä jyrähtäen lattiaan selkäpiilleen, että mäsäksi luulisi rutistuvan jokaisen luusolmun. Kolmeen kertaan uudistuu tuo entisajan miesten mahtava mestarinäyte. Lattialle on jäänyt avaraa tilaa, ihmiset lyyhistelevät sivuille, pois edestä. Vihdoin hellittää Hautalainen. Esa saisi nousta, mutta ei nouse.