United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä olen kauan kyllä sallinut päivän paahtaa arkaa ihoani", keskeytti häntä Charlotte uhkamielisesti. "Päivän puolisissa huoneissa täytyy olla luukut." "Aivan oikein; mutta olisi ollut kohtuullista, jos ensin olisitte puhuneet siitä herra Claudiukselle. Tämä on hänen talonsa ja te menetätte hänen rahaansa."
Se oli Askovin kansanopiston johtajan, Ludvig Schröderin puoliso, *Charlotte Schröder*, omaa sukua *Wagner*. Charlotte Schröder kuului niihin ihmisiin, joita ei koskaan unohda kerran nähtyään. Hänen läheisyytensä vaikutti kuin auringonsäde ja kun häntä vain perästäpäinkin ajatteli, täytti aina lämmin tunne sydämen. Yhtä elävästi kuin eilispäivän, muistan sen hetken, jolloin hänet ensi kerran näin.
Minkälainen suru olikaan ollut niinä ensimäisinä aikoina, jolloin Charlotte jätti tehtaan ja pakeni Chanteblediin! Ollen niinkuin Mariannekin neljättä kuukautta raskaana, oli hän ollut kuolemaisillaan sen surullisen onnettomuuden johdosta, joka vei Blaiselta hengen.
Eräänä aamupäivänä Esterin mielestä oli paras toimia sillä välin, kuin Bengt oli poissa kotoa keräsi hän kaiken rohkeutensa ja meni huoneeseen, missä Charlotte neiti jolla oli keittäjä apulaisenaan, joten hän siis voi käyttää useita tunteja päivässä lukemiseen ja ompelemiseen istui kutoen kaikessa rauhassa.
"Kristina tädin rinnalla olen kuitenkin pieni, mitätön olento, joksi Charlotte minua aina sanoo. Minä näin tätini teidän jalkojenne juuressa; hän rukoili anteeksi ah, ja kuinka hellästi! Tiesinpä vielä teidän rakastaneen häntä niin sanomattomasti " Tumma puna lensi hänen kasvoillensa minä en ole koskaan nähnyt häntä niin punaisena. "Neiti Fliedner on kertonut, minä tiedän sen", vastasi hän.
Mutta Charlotte neiti lähti keittiöön, survaisi hämmästynyttä keittäjää, niin että tämä lennähti kauas uunin luota, heitti ilman vähintäkään syytä hellirenkaat sinne tänne ja huusi padoilleen ja pannuilleen sekä niille, joilla oli korvat, että niille, joilla niitä ei ollut sydämestään säälivänsä hyvää, sävyisää isäntäänsä, jolla oli niin vallanhimoinen ja pahasisuinen vaimo, ja lisäsi silloin tällöin kamalan uhkaavasti: "Sitä saa hän koko loppuikänsä katua!"
Mutta tyyntykäähän toki?" lopetti Eckhof maltittomasti, "ja koettakaa koota aikaisimpia muistojanne!" "Minä en muista mitään, en mitään!" sammalsi Charlotte laskien kätensä otsalle. Vahva, luja mieli vallan masentui äkkinäisen onnen painosta.
"Nyt täytyy minun pelastaa teidät; muuten saa hoviväki semmoisen naurun aiheen, jota heillä ei vielä milloinkaan ole ollut!... Kyllä minä pidän huolta kaikesta, herra tohtori!" "Vai niin ja kuka kaikki maksaa?" kysyi Ilse kuivasti. Isäni kasvot venyivät pitkiksi ja näyttivät erittäin tuskallisilta hän väänteli käsiään, että nivelet ratisivat. Charlotte huomasi sen sangen hyvin.
Hänen otsansa pysyy luultavasti ryppyisenä muutaman päivän ja matkarahat, jotka huomenna saan, eivät arvattavasti ole runsaat. No niin olisihan minun täytynyt tyytyä niihin, vaikka kaikki täällä olisi tavallisessa järjestyksessä." Viimeisiä sanoja tuskin kuulin. Charlotte juoksi ulos ja minä hänen kanssansa. Ihmisiä oli vaarassa! Oi miten surkealta se kuului!
Hän istui ikkunan loukossa puoleksi akuttimien peittämänä Charlotte oli ollut oikeassa "hän oli raivoissaan". Eilen oli hänen vihansa vimma ollut jotenkin suurenmoinen hän oli jonkinlaisen profeetan kaltainen ja hänen äänensä manaava into täytti minut pelolla ja kauhulla.