United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kukin palasi hevosensa luo, nousi sen selkään, ja päällikkö asettui joukkonsa etunenään. Hetken kuluttua he olivat kadonneet samaan suuntaan mistä olivat tulleetkin. Ali Baba ei heti laskeutunut maahan puusta. "Voisihan olla", ajatteli hän itseksensä, "että rosvot olisivat unohtaneet jotakin ja palaisivat takaisin."
Vaikka sillä paikkakunnalla ei koskaan oltu kuultu rosvoista, niin Ali Baba heti epäili heitä siksi ja päätti piiloutua jonnekin. Hän päästi aasinsa irralleen ja kiipesi itse korkeaan puuhun, jonka tuuhea latva peitti hänet kokonaan. Lehvien välistä hän saattoi kuitenkin nähdä kaikki mitä alhaalla tapahtui.
"Etköhän ainakin", kysyi rosvo, "muistaisi suunnilleen matkaa, jota sinua ummessa silmin kuljetettiin. Ole hyvä ja tule kanssani. Minä sidon sinun silmäsi ja sitten sinä koetat kulkea samaa tietä kuin silloinkin. Tästä saat vielä toisenkin kultarahan palkaksesi." Baba Mustafa ei voinut vastustaa kultarahojen voimaa.
Nuot kristityt vangit, noissa punaisissa torneissa, olivat erään pitkäpartaisen, hartiokkaan uskonhylkääjän vartioittavina, jonka nimi oli Hussein Baba, ja jota sanottiin kovin rahan-ahneeksi.
Hyväntahtoisuudessaan Ali Baba ilmoitti hänelle kaikki mitä hän halusi ja neuvoi hänelle myöskin mitä sanoja hänen oli lausuttava päästäkseen luolaan sisään ja jälleen ulos. Kasim oli tyytyväinen. Hän läksi veljensä luota lujasti päättäen kiiruhtaa luolaan ennenkuin toinen sinne ehtisi ja jos mahdollista, anastaa itselleen koko aarteen.
Tästä lähin sinun ei kuitenkaan pidä enää almuja anoa eikä korvapuusteja kärsiä, vaan saat minulta mitä elatukseksesi tarvitset." Baba Abdallah lankesi maahan kalifin eteen ja kiitti häntä suuresta armostansa. ALI BABA JA NELJ
"Luullakseni en tämän pitemmälle kulkenut", sanoi Baba Mustafa, joka todellakin seisahtui nyt Kasimin talon eteen, jonka Ali Baba veljensä kuoleman jälkeen oli ottanut haltuunsa. Rosvo veti merkin liidulla talon oveen ja, otettuaan liinan Baba Mustafan silmiltä, hän kysyi, kuka tässä talossa asui. Mutta Baba Mustafa ei sanonut tietävänsä, koska hän itse ei asunut samassa kaupunginosassa.
"Rakas kälyni", sanoi Ali Baba, "ennenkuin ilmoitan sinulle mitään, täytyy sinun luvata, ettet hiisku sanaakaan koko asiasta." "Voi", huudahti Kasimin vaimo epätoivoissansa, "tästä jo voin päättää, että mieheni on kuollut. Mutta voit luottaa minuun. Minä teen kaikki mitä sinä käsket."
Seuraavana päivänä hyvin varhain Morgiana meni erään rehellisen, vanhan suutarin luo, joka aina ensimäisenä istui torin varrella työssään. Hän tervehti häntä ja pisti hänelle kultarahan kouraan. Suutari, jonka koko kaupunki tunsi Baba Mustafan nimellä, ja joka oli suuri leikinlaskija, katseli tarkkaan rahaa, ja huomatessaan sen olevan kultaa, hän sanoi: "Soma käsiraha! Mitä käskette?
Sitten he alkoivat taas neuvotella keskenänsä mitä tehdä, ja yksi joukosta tarjoutui lähtemään uudelle tiedusteluretkelle samalla uhalla kuin edellinenkin. Hän läksi kaupunkiin, löysi Kasimin talon Baba Mustafan avulla samoinkuin hänen toverinsakin ja merkitsi oven punaisella liidulla.