Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Kylän miehet oliwat hänen siitä löytäneet ja nyt tuoneet Ruokolaan. Kaikki katsojat oliwat liikutettuina ja kyynelet silmissä, mutta enimmin niitä toki tulwasi Asarin isän silmistä. Näyttipä siltä kuin Asarin huulilla olisi pyörinyt wielä sanat: "Isä, isä! Ei hän tullutkaan hywäksi, waikka me jo koetimme yhdessä olla! ei ihmisen suurin onni ole rikkaus tässä maailmassa!"
Mutta kun tuli pitempi keskustelu ihmisten sisällisestä ja taloudellisesta tilasta, pilkisteli tuo pahankurinen, ihmisiä halweksiwa kurjuus ehtimiseen heidänkin sydäntensä akkunoista. Niiden ajatustapojen ja mielipiteiden hedelmä oli sekin, kun Asarin isä käski poikansa eräänä iltana kamariinsa kahdenkesken. Asari oudostui tuosta kowin, sillä sitä ei ollut isä koskaan ennen tehnyt.
Hän seurasi waan noita Asarin lempiwieraita kaukaisena, kylmänä wieraana, joka ei ohi päässyt lähitienoillekaan muussa tapauksessa, mutta tawarainsa lähestyessä ja mennessä Asarin sydämeen, täytyi hänellekin olla tie auki. Seuraawana aamuna puki Asari yllensä pyhäwaatteet ja lähti johonkin, mihin, sitä ei kukaan tiennyt.
Kyyneleet nousiwat Heikin silmiin, kun hän näki tämän kurjuuden. Asarin kaswot oliwat turwonneet ja siellä täällä näkyi niissä sinisiä ja punasia laikkuja, mutta yleinen wäri oli tuhkan harmaa ja silmät punaiset ja pullistuksissa. Hänen käyntinsä oli epäwakainen, jonkatähden hän toikkeroitsi tietä käydessään sinne tänne, ikäänkuin hänellä olisi ollut joku edisteltäwä.
Siellä kotonahan waan oli hän, joka tuon rauhan juuri oli ryöstänyt Asarin sydämestä, kuinka hän sitten saattoi tuon sydämen kiwusta päästää? Ei, sitä hän ei woinut tehdä, waan uutta tulta, uutta kipua ja tuskaa lisäsi hän Asarin kotia tullessa jo paljaalla katseellaankin hänen sieluunsa!
Kaikkea sitä ihminen näkee, kun kauan elää!" sätti ja melusi Asarin waimo, joka oli kaikissa äitinsä kanssa yksineuwoinen, ja hän itki ja kirkui kuin hullu ja repesi hiuksiansa! "Niin, älä muuta sano!
Noita miettiessään tunsi Asari semmoisen tyytywäisyyden ja onnellisuuden, ett'ei hän luullut muuta tarwitsewansa. Näiden Asarin mielestä niin autuaallisten ja onnellisten ajatusten ja tunteiden seasta liepahti tosin usein esille Mäntylän Taawa hänen ajatuksiinsa, mutta ei, ei hän on yllä lempeä ja ystäwällinen, mutta hän on niin köyhä; ei hän sowi.
Asarin tila oli nyt niin arweluttawa ja surullinen että jotakin lohdutusta, jotakin hoiwaa hänen oli saatawa, mutta mistä? Entistä rauhaa, entistä iloisuutta ei hän woinut takaisin saada, sen hän hywin kyllä oiwalsi, mutta jotain oli eteen otettawa, muutoin tulisi elämä mahdottomaksi. Minkälaisen turwan ja lohdutuksen Asari haki itsellensä tuossa kowassa tuskassaan ja waiwassaan?
Hän haki aina yksinäisyyttä niin paljon kuin waan woi ja kun hän sitä sai, waipui hän sywiin ajatuksiin, katsoa tuijottaen yhteen ja samaan paikkaan katkeamatta, siksi kun joku tapaus hänen siitä hawautti. Tuossa asemassa puhkesi hänen rinnastaan tawasta sywä, kumisewa huokaus. Sen oli hänen ystäwänsä huomannut ja hän alkoi aawistaa, ett'eiwät Asarin sisälliset asiat olleetkaan aiwan oikeassa.
Asarin puhe oli tehnyt koko wäkeenkin sywän waikutuksen, sillä siinä oli jotain niin surullisen totista ja woittamatonta, ett'ei se woinut olla oikeaan paikkaan koskematta. Sentähden tuliwat hekin kaikin umpimielisiksi eikä kukaan heistä puhunut mitään. Asarin äiti laittoi mykkänä illallista pöydälle ja kun wäki meni syömään sanoi hän pojallensa: "mene sinäkin illalliselle!"
Päivän Sana
Muut Etsivät