Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
»Sokea tyttö Nydia», Sallustus vastasi, »hänen kätensä on pelastanut Kalenuksen haudasta ja vapauttanut Glaukuksen leijonan kynsistä.» »Siitä myöhemmin», preetori virkkoi. »Kalenus, Isiksen pappi, sinä siis syytät Arbakesta Apekideen murhasta?» »Aivan niin.» »Näit siis teon itse?» »Preetori näillä silmilläni » »Riittää täksi kerraksi yksityiskohdat käsitellään toisessa paikassa.
Tämän kilokomean yksinpuhelun jälkeen Arbakeen täytyi lähteä atenalaisen kuulustelutilaisuuteen. Hänen uhrinsa valjut ja painuneet posket liikuttivat häntä vähemmän kuin hänen tarmokas esiintymisensä ja hänen otsansa rohkea asenne; sillä Arbakesta ei niinkään paljoa säälittänyt onnettomuus kuin miellytti rohkeus.
Orjatar nyökäytti ääneti päätään ja vei hänet rakennuksen kulmaosan kautta kapeita portaita ylös ja kuljettuaan useitten huoneitten kautta, joissa sfinksin ankara ja ajatteleva kauneus uudelleen herätti hänessä mitä ahdistavimman tunteen, Apekides huomasi olevansa synkässä puolihämärässä huoneessa vastapäätä Arbakesta.
Kuten jo olemme sanoneet, hän ei hetkeäkään epäillyt tuota luonnotonta syytöstä todeksi, vaan häntä jäyti mitä synkin epäluulo itse Arbakesta kohtaan, ja hän tunsi, että velvollisuus ei vain hänen lemmittyään, vaan myöskin hänen murhattua veljeään kohtaan vaati häntä menemään preetorin luokse puhumaan epäilyksistään, vaikkei hänellä mitään todistuksia ollutkaan.
»Ketä siis?» »Syyttäjääsi, Arbakesta.» »Haa! Sinä lohdutat minua. Ja miksi häntä?» »Koska tunnen tuon miehen häijyn mielen ja hänellä oli syytä pelätä sitä, joka nyt on kuollut.»
Hän mietti hetken, katsahti papilliseen pukuunsa, ajatteli Arbakesta, värähti kauhusta, nosti katseensa natsarealaisen kirkkaaseen otsaan; siinä mies, joka on huolissaan ja tuskissaan vain hänen hyvästään, hänen pelastuksestaan. Hän kietoi vaipan ympärilleen niin että se peitti kokonaan hänen muun pukunsa, ja sanoi: »Vie minua, minä seuraan sinua.»
Tiedätkö mitään Glaukuksesta?» »Kyllä, näin hänet joku hetki sitten.» »Siunattu olkoon pääsi! Missä?» »Hän makasi forumilla riemukaaren alla kuolleena tai kuolevana! seuraten kai pian Arbakesta, jota ei enää ole!» Nydia ei puhunut enää mitään. Hän hiipi Sallustuksen rinnalta; notkeasti hän pujottautui joukon läpi ja lähti jälleen kaupunkiin.
»Sinä kaikkein viimeisenä saat kulunutta elämääsi soimata», Kalenus virkkoi odottaen vain sopivaa tilaisuutta purkaakseen raskaan taakkansa ja tuntien juuri tänä iltana tavallista suurempaa kammoa Arbakesta kohtaan, koska toisen alentuvainen äänensävy oli omansa sitä lisäämään »sinä viimeisenä saat kulunutta elämääsi soimata.
Hän painui vierellään istuvan nymfin rinnoille, ja kun hänen harhaileva katseensa haki Arbakesta, jonka hän oli tässä aistihuumauksen ryöpyssä kadottanut näkyvistään, huomasi hän tämän istuvan pöydän yläpäässä valtaistuimella ja tähystelevän häntä hymyten kuin kehottaen häntä nauttimaan.
»Ah! lapseni, etkö ole nähnyt Arbakesta kyllin usein tietääksesi, että hän tahtoo aina olla käskijänä? Hän on sanonut, että sinun pitää olla sisällä, ja sisällä pysyt, ja minä olen vartijasi. Ilmaa ja vapautta en voi sinulle antaa, mutta kyllä paljoa parempaa: ruokaa ja viiniä.» »Jupiter auttakoon!» tyttöparka huokasi väännellen käsiään. »Ja miksi minua pidetään vankina?
Päivän Sana
Muut Etsivät