Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Hänellä on omat tulonsa, hän alkaa suunnitella, hän laskee yhteen, vähentää, kertoo ja jakaa ja hänen päässään pyörii lukemattomia lukuja ja summia. Hän ei enää osta kaikkea, mitä päähän pälkähtää; hän punnitsee, harkitsee ja vertailee. Hän oppii kieltäytymystä ja anteliaisuutta.
Useimmat, niinkuin on jo kerrottu, olivat saaneet kokea Ludvigin anteliaisuutta; toisilla oli maatiloja Ranskassa tai perinnöntoiveita, joten he jossakin määrin olivat kuninkaan vallanalaiset. Ja varma on myöskin, että myötätuodut rahavarat, jotka, kuninkaan ajaessa Peronnen portista sisään, olivat kuormitettuina neljän muulin selkään, tuntuvasti hupenivat näiden ystävyyden hieromisten aikana.
Mutta meidän sivistysolomme ovat senlaiset, väkiluku erittäinkin kaupungeissa on kasvanut niin summattomasti, niin moninaisia uusia tarpeita on ilmestynyt ja niin monta vanhaa puutosta on uudestaan löydetty, että tarvitaan suurenmoista anteliaisuutta, joskin vaan kirkollisia tarpeita tahdotaan tyydyttää.
«En luullut, Louise», lausui Saara kiivaasti, «sinua niin itaraksi, että kieltäisit Petrealta muutamia vanhoja nauhanpätkiä, joita, niinkuin varmasti tiedän, et itse tarvitse.» «Ja minä, Saara», vastasi Louise samalla äänellä, «en luullut sinun voivan niin hyväksesi käyttää Petrean anteliaisuutta ja rakkautta, että riistäisit häneltä pienen osansa tyydyttääksesi omaa turhamaisuuttasi.
Kirkkoväärti ottikin rahat vastaan ja ihmetteli suuresti Aspelan anteliaisuutta, mutta kun kuuli koko historian kerrottavan, sanoi hän: Onpa se merkillistä!
Pieni yhteiskunta osoitti tavattoman yleistä anteliaisuutta vanhaa kirkkoaan kohtaan, lahjoitti sille rahoja, oli mukana sitä korjaamassa pienillä ja suurilla avustuksilla sekä koristi sitä kuvilla, öljymaalauksilla, kynttiläkruunuilla sekä muilla esineillä, joilla useilla nyt on taidehistoriallinen arvo.
Rouva nyökytteli hartaana, kiitollisena ja puheli muka miehensä anteliaisuutta estelläksensä: Eikö noita jo minun loppuiäkseni riittäne... Jo tuo minutkin kohta täältä korjannee luoksensa taivaaseen. Harvoin oli heidän elämänsä ollut niin tyyntä ja rauhaisaa. Mutta jonkun ajan kuluttua johtui lukkarin mieleen vallesmannin perheen suru ja hän kysyi: Onkohan se vallesmannin poika jo löytynyt?
Tämä valtiomies, vaikka sangen taitava ja mahtava, oli näet suuresti vihattu vuorelaispäälliköiden kesken muutamain vikainsa tähden. Hänen jumalisuutensa oli synkkää, vainoovaista laatua; hänen kunnianhimonsa näkyi olevan täyttymätön; ja alhaisemmat päälliköt valittivat hänen olevan jalomielisyyttä ja anteliaisuutta vailla.
Mutta onko se anteliaisuutta, kun omastansa jakaa toisille, mutta samalla pitää toisten omaisuutta tyhjentymättömänä aarteena, jota yhä ammentaa takaisin?
»Eikä suotta sinua nimitetty veden armaaksi antivaimoksi», lisäsi pikku mies. Väki kääntyi nyt kuninkaan puoleen ja rukoili häntä rajoittamaan Vellamon liikanaista anteliaisuutta. Mutta Ahti vaikeni kauan ja hänen kasvoissaan kuvautui osaksi suruista mieltä, osaksi syvää miettiväisyyttä.
Päivän Sana
Muut Etsivät