Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Tälle Españolan saarelle, joka asukkaiden kielellä on Bohio, rakennettuun linnoitukseen jätettiin kolmekymmentäyhdeksän miestä; heidän joukossaan oli monta kuningas Guacanagarin hyvää ystävää. Päällikköinä olivat amiraalin nimessä Diego de Aranza Cordovasta, Pedro Gutierrez ja Rodrigo de Escovedo Segoviasta, joille kaikille hän siirsi kuninkaan ja kuningattaren hänelle antaman vallan.
Tämä ikävystyttävä, ijankaikkinen yksitoikkoisuus alkaa vaikuttaa masentavasti miehistön mieleen, ja vanhimmatkin merikarhut rupeevat pudistelemaan päätänsä, kun viikko toisensa perästä kuluu ilman mitään muutosta. Pitäisi kai tuon houreellisen amiraalin jo huomata että valtameren pinta on päätön, että sitä kestää "maailman loppuun" asti, jota ei ole olemassa.
Missä ikään hän tapasi merimiehiä ja laivojen väkeä, hän antoi heille ruokaa ja osoitti suurta kunnioitusta. Eräs häntä vastaan tullut merimies kertoi nähneensä, että kaikkia amiraalin antamia lahjoja kannettiin hänen edellään, kutakin lahjaa vei eri mies, kaikki arvohenkilöitä.
Amiraalin havainnon jälkeen se huomattiin vielä kaksi eri kertaa; se oli kuin vahakynttilä, väliin korkeampana, väliin matalampana ja tuntui vain harvoista olevan maan merkki. Amiraali oli kuitenkin lujasti vakuuttunut, että he olivat maan läheisyydessä. PERJANTAINA LOKAKUUN 12. P
Amiraalin käsityksen mukaan sen täytyi olla jonkun päällikön pää, koska sellaiset asumukset olivat niin isoja, että niihin mahtui paljon ihmisiä, jotka kuuluivat samaan perheeseen. PERJANTAINA MARRASKUUN 30. P
Amiraalin, Martin Alonzon ja muiden ankaralla uurastuksella ja vaivannäöllä onnistuttiin Pinta saamaan jälleen kuntoon. Kaikki kolme alusta purjehtivat täältä Gomeraan. Pintalle, jolla oli kolmikulmaiset purjeet, annettiin täydelliset purjeet, ja sunnuntaina syyskuun 2. päivänä purjehdittiin sen kera Gomeraan.
He toivat amiraalille ison naamion, jonka korvissa, silmissä ja muuallakin oli isoja kultakimpaleita. Kuningas antoi sen hänelle muiden lahjojen kanssa, jotka hän asetti amiraalin päälaelle tai ripusti hänen kaulaansa; ja samoin hän antoi lahjoja muillekin kristityille.
Tänään ennen lähtöä amiraali lähetti kuusi miestä erääseen kolmen tunnin päässä lännessä olevaan kylään, jonka päällikkö eli cazique oli näinä päivinä käynyt hänen luonaan ja sanonut, että hänellä oli useita kultaesineitä. Kun kristityt tulivat sinne, niin päällikkö antoi kättä amiraalin notaarille, jonka hän oli lähettänyt matkaan, ettei intialaisille harjoitettaisi mitään ilkeyttä.
Elokuun 15 p. tulin Vaxholmaan, johon jätin mieheni välskärin hoidettaviksi; itse läksin samana päivänä Djurhamn'iin ja kohtasin matkalla koko venäläisen laivaston. Ne ajelivat minua Sundbyhyn saakka, jossa minun täytyi astua maalle, ja venäläiset ottivat minun pienen veneeni. Kenraaliluutnantti Cronstedt'in hevosella ratsastin minä Lindal'iin, jossa sitten otin venäläisiä vastaan kahdella pienellä tykillä ja rummuttamisella. He olivat aikoneet mennä Lindal'in sivutse, mutta kääntyivät nyt kohta Vårdholmaan päin ja olivat yötä siellä. Yö-vartian asettivat he Lindal'iin. K:lo 9 j. pp. rummutin minä ilta-rumpua, ikäänkuin siellä olisi ollut paljonkin sotaväkeä, ja yöllä ratsastin amiraalin luokse. Minä pyysin että hän seuraisi minua katselemaan venäläistä laivastoa, mutta siihen sain sen vastauksen, että perkele, vaan ei hän, lähteköön ulkopuolelle Vaxholman linnoitusta. Minä palasin siis yksin, huusin: "verda!" Lindal'in rannalla ja vastasin tähän itse. Sellaista toimitin siksi kuin päivä nousi, jolloin ammuin ruotsalaisen tunnus-laukauksen ja rummutin aamu-rumpua. Venäläiset läksivät laivoineen Tunan ulapalle ja lähettivät muutamat veneet polttamaan Grönberg'in kartanon Stekesund'illa; niin tapahtui myös sangen vähäksi kunniaksi ruotsalaiselle laivastolle, joka makasi Vaxholman salvan sisäpuolella ja sieltä ampui muutamia laukauksia, kun venäläiset kääntyivät, lähtien
Heidän välityksellään hän saisi viestin kuninkaalta, joka asui vain neljän päivänmatkan päässä. »Nämä intialaiset» sanotaan amiraalin päiväkirjassa »ovat tavoiltaan ja käytökseltään samanlaisia kuin muutkin; jumalanpalvelusta ja rukousta en ole kenelläkään huomannut. He sanovat Salve ja Ave Maria taivasta kohti kohotetuin käsin, kuten heille on opetettu, ja tekevät myös ristinmerkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät