Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Vielä muitakin toisintoja löytyisi tähän yhteenkin runoon, joilla ei kuitenkaan tarvinne tätä jo ilmankin pitkää alkulausetta venyttää, vaikka nämät kaksi toisistaan eroavimmat jo senkin tähden piti pantaa, etteivät asian ymmärtämättömät luulisi Korhosen runoja tässä kokouksessa tahallaan muutetuksi, jos sattuisivat joita kuita kirjoitettuna käsiinsä saamaan eli muuten niitä rahvaassa vähän toisilla sanoilla kuulemaan.
Mériméen pääasiallisena kirjallisena työnä vuosina 1854-55 oli kuitenkin Agrippa d'Aubignén tunnetun ja 16:n vuosisadan elämää niin mainiosti karakteriseeraavan teoksen "Les aventures du baron de Foeneste" julkaiseminen uudessa painoksessa. Pierre Jannet, joka kirjakauppaliikkeensä lakkautettuaan oli antaunut bibliofiilin jaloa taitoa harjoittamaan, sai v. 1853 päähänsä ruveta "la Bibliothèque elzévirienne"-sarjan nimellä julkaisemaan in 16:o "des anciens auteurs qui représentent au naturel la naïveté ou les hardiesses de l'esprit gaulois", kuten sanat kuuluivat. Tällaisina vanhoina tosiranskalaisina mestareina pidettiin tietysti Rabelais, Brantôme, d'Aubigné y.m. Mérimée oli tunnettu erittäin taitavaksi äidinkielensä tuntijaksi ja kun häntä parooni Foeneste omituisine tapoineen jo nuoruudessa erityisesti huvitti, niin ei ole kummeksimista, että Jaunet melkein heti yrityksensä alussa kääntyi "Chronique de Charles IX:n" tekijän puoleen pyynnöllä, että tämä ottaisi toimittaakseen selityksillä ja esipuheella varustetun painoksen ylempänä mainitsemaan d'Aubignén teosta. Tourneux julkaisee osia kustantajan ja toimittajan välisestä kirjeenvaihdosta, joka, ellei se muuten olekkaan merkillinen, ainakin osottaa kuinka tarkasti hän tätäkin työtä teki. Heinäkuussa v. 1855 se sitten ilmestyi käsittäen 348 sivua varsinaista tekstiä ja parikymmentä sivua alkulausetta. Mitä Mérimée enimmän tässä kirjailijassa ihaili, käy selville seuraavista esipuheen lauseista: "Foeneste est un tableau de moeurs des plus remarquables et si on le dépouille des exagérations que comporte ce genre de satire, il offre, je crois, une image animée et fidèle de la société
Ja hän alkoi kertomuksensa ilman alkulausetta. Minun kertomukseni on veljeni kummitusjuttu. Noin kolmekymmentä vuotta sitten tämä seikka tapahtui, kun veljeni matkusti Schweitsinmaassa piirustuskirja kädessä, piirtäen maisemankuvia Schweitsinmaasta tehtävää, kuvilla varustettavaa kirjaa varten.
Tämä tähänastinen on näet ollut alkulausetta vain, jonka tarkoituksena on ollut todistaa, että me todellakin rakastamme taidekaunista. Nyt vasta tulee itse kertomus. Siellä Kolin lähellä oli kirkko, vanha ja huono. Ja harmaapää rovasti, joka näytti yhtä vanhalta kuin kirkkokin, oli pitkien, hiljaisten vuosikymmenien kuluessa uneksinut yhtä ainoata unelmaa ja toivonut sen toteutumista.
Päivän Sana
Muut Etsivät