Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Hänen aivonsa olivat silmänräpäyksen ajan hehkuvan kuumat ja jäätävän kylmät säikähdyksestä, ja hän tunsi suuremman täristyksen luissaan ja ytimissään kuin saadessaan tiedon Belisariuksen maallenoususta, Totilan korottamisesta, Totilan kääntymisestä Roomaa vastaan Pons padin luona, Totilan tunkeutumisesta Tiberiin, tai Narseksen tulosta Italiaan.
Joka ihminen ymmärsi häntä ja hän ymmärsi jokaista. Hän tunsi itsensä vapaaksi ja vapautetuksi. Nyt tulvivat pitkällä, yksitoikkoisella matkalla ajatukset hänen mieleensä, ja hänen aivonsa työskentelivät ilman mitään ponnistusta. Hän ei tiennyt itsekään, mistä se aatteiden rikkaus nyt tuli hänelle.
Renanin »vastakääntymys» jatkui läpi koko hänen elämänsä; hän ei koskaan tullut valmiiksi, hänen aivonsa eivät koskaan kangistuneet määrättyyn kaavaan, johon hän olisi jäänyt tuijottamaan, menipä sitten maailma tuolla ulkona sen mukaisesti tai sitä vastaan.
Hänen ystävänsä alkoivat pudistaa päätään ja kutsua häntä "poika paraksi;" mutta Leopold Travers oli kaikkien vikojensa ohessa kuitenkin pysynyt vallan erillään niistä kahdesta paheesta, joista mies harvoin voi itsensä vapauttaa. Hän ei ollut milloinkaan juonut eikä milloinkaan pelannut. Hänen hermonsa eivät olleet turmeltuneet, hänen aivonsa ei ollut tylsettynyt.
Sitä hän ei tule käsittämään koskaan... Tosin hänen aivonsa ovat terveet, mutta niin syvälle ne eivät jaksa ajatella. Mutta kerran hän sen vielä käsittää! huusi mustalaisnainen, nousten leposohvalta; kerran hän tulee sen tietämään!... Ja sen sanon hänelle minä ... minä itse kuiskaan hänen korvaansa sen kauhean syyn ... ha ha!
Kreivi raivosi haavakuumeessa ja isä makasi puoliavoimin silmin, äänettömänä, melkeinpä liikkumattomanakin vuoteellaan, kuten näytti, aivan huomaamatta mitään, mitä hänen ympärillään tapahtui. Kuitenkin olivat hänen aivonsa liiaksikin työssä.
Hän kysyi siis itseltään rakastuneen helposti heränneellä luulevaisuudella, oliko hänellä ehkä kilpailija kosimisessaan voitettavana, samoin kuin hänellä oli holhoja suostutettavana. Tämä ajatus lensi hänen aivonsa läpi silmänräpäykseksi, vaan ei kauemmin.
Jäihän hänelle tosin aina kuolema, jonka syliin voi paeta pahempaa. Kuolema! Kuin valonsäde pimeydessä välähti tämä ajatus hänen mielessään, mutta hänen aivonsa olivat liian väsyksissä, hänen mielensä liian alakuloinen, jotta hän olisi voinut pitää siitä kiinni. Se sammui kuten oli syttynytkin. Omien askeltensa jälkiä myöten kulki hän takaisin kylään.
Hänen mainio Romalainen leirinsä, joka oli kaikkien taiteen sääntöjen mukaan vahvistettu ja hirvittävällä tykistöllä varustettu, ei ollut tällä hetkellä miksikään hyödyksi. Halveksien päällikköjensä neuvoja, hän jätti kukkulat ja menetti kaikki etunsa hurjan rohkeuden kautta. Ylpeys, ykspäisyys ja kiukku kiihoittivat hänen aivonsa hulluuteen asti.
Hän ei vastannut ensin, tuijotti vaan hiljaa eteensä, ikäänkuin hänen heikontuneen aivonsa olisi työlästä käsittää tuota kysymystä. "Jo nyt riittää, äiti", hän sanoi viimein ja kiinnitti äitiin syvän, vakaisen katseensa. Hänet nostettiin kylvystä ja pantiin vuoteelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät