Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Airoa käytettiin suurimmalla varovaisuudella, sillä vähinkin ääni olisi siinä syvässä äänettömyydessä, joka kaikkialla vallitsi, helposti voinut ilmoittaa valppaille Irokeseille, missä pakolaiset olivat.
Se oli koko kaunis mies, tuo Rigo; ei enää kovin nuori vahvarakenteinen, solakka pää eteenpäin kumartunut, ikäänkuin hän aina pitelisi airoa , jota oli myös Adelsvärdin opettanut kutakuinkin käyttämään. Hän pesi itsensä vain pyhäpäivinä; tahtoi syntyperäisten venetsialaisten tapaan mielellään jutella, oli hyvin nöyrä, ja silmät olivat sellaiset, joihin ei voitu täysin luottaa.
Maria kohautti hienoja olkapäitään ja loi katseensa kauvas: Toiset soutajat ovat kelpo miehiä, toiset huonoja. Ja silmät voivat olla hyviä ja pahoja! Sinä olet kelpo soutaja ja sinulla on hyvät silmät! sanoi hän ja hymyili. Harmittaa, etten halkaissut sen miehen kalloa hyvällä sauvallani! sanoi Adelsvärd ja kiskoi airoa kiivaasti. Se on kehno mies ja hävytön veijari!...
He olivat vetäneet ruuhen, ennenkuin laskivat sen vesille, niin kauas kosken niskan yläpuolelle, että se nyt kulki verrattain tyvenessä vedessä ja se, joka hoiti airoa, näytti olevan tottunut soutaja, siitä nopeudesta päättäen, millä vene mennä vilisti tyyntä virrankalvoa myöten. "Ammunko?" kuiskasi Jasper, innosta vapisten.
Sitä kiinnittäessään ei hän lakannut soutamasta, vaan kuljetti airoa toisella kädellään samalla kuin toisen ja hampaittensa avulla kytki nurkkia solmuun leukansa alle. Kumpiko teistä on vanhempi? Tuo Mari, oli vanhempi. Mikäs on sinun nimesi? Anni. He osasivat lukea toiseen pääkappaleeseen.
Heti laivaan! Kaikki kolme astuivat veneesen. Ulos maasta! huusi kapteini. Kuusi airoa työnnettiin ulos yhtä aikaa. Eteenpäin! komensi James Playfair, ja vene viilsi tietänsä kuin kala Charlestonin sataman pimeillä laineilla. Vene, kuuden vahvan matruusin soutamana, kiisi nyt eteenpäin ankknripaikalle. Sumu sakeni sakenemistaan, ja James Playfairin oli työläs pitää oikeata suuntaa.
Minun piti etsiä se, ja sousin sen vuoksi käsillä, mutta pimeässä oli mahdotonta löytää haettavaani. Yhtä hyvinhän saatoin poikistua airosta kuin lähestyä sitä; tätä ajatellen päätin olla alallani aamuun asti. Vihdoin idässä päivä koitti, pimeys hälveni, mutta vaikka kuinka katselinkin, airoa en nähnyt.
Kun ruuhi oli joutunut virranjuovaan, laskeutui Opas polvilleen, kuitenkin yhä hoitaen airoa, vaikka nyt veti enemmän verkalleen ja sillä tavalla, ett'ei tullut häiritsemään kumppalin liikkeitä. Tämä seisoi vielä pystössä ja silmäili jotakin putouksen alapuolella olevaa esinettä, selvään etsien laskemiselle sopivinta paikkaa.
Carl, virkkoi nainen teeskennellen levollisuutta, hoida sinä vain yhtä airoa ... minä soudan toisella ... ponnistakaamme vielä puolen tuntia ... sitten olemme turvassa... Jos vaivumme epätoivoon, olemme hukassa! Niin, niin!... Hukassa, hukassa! Ainoastaan pelkurille käy hullusti! huudahti nainen päättävän rohkeasti, mikä ratkaisun hetkenä yleensä on ominaista hänen sukupuolelleen.
Antakaa minun mennä lähemmäksi rantaa vakoillakseni." "Tehkää se, poikani, vaan pidelkää airoa sujuvasti älkääkä millään muotoa menkö maalle olematta varma asiastanne."
Päivän Sana
Muut Etsivät