Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Joka sunnuntai saattoi hän nuorta vaimoaan metsän läpi kirkkotielle ja odotti häntä taas portilla. Mutta kun marraskuu tuli myrskyineen ja sateineen, käski hän ajaa wieniläis-vaunut esille. "Kuinka pitkä se oli, tuo ensimmäinen aamupäivä!" Vanha Kerttu oli mennyt Marian mukaan, Juustilan väki kulkea hinasi vaivaloisesti pitkin tietä, sateenvarjon suojassa, tuulen riuhtoessa.
Hetken perästä oli myöskin Helka joukossa, ja kaikki kuuntelivat tarkkuudella Amanda Kerfstedtin kertomuksia "Pienokaiset ja suuret", joita äiti luki ääneensä. Lapset olivat niin ihastuneet kertomuksen "pienokaisiin", että he unhottivat koko sade-ilman, ja aamupäivä kului kuten uni.
Oli aamupäivä. Maija oli mennyt Viljoa kävelyttämään, ja Heikki istui yksin sairaan luona.
Vanha emäntä ymmärsi mitä hän tuolla paranemisella tarkotti ja käänsi päänsä toisaanne. »Mikäs sellaisen miehen», ajatteli hän. »Vaikka kyllähän pappi sentään olisi hyvä ollut.» Niin kului aamupäivä. Uutela tunsi tuskien, jotka olivat näinä päivinä olleet toisinaan hyvinkin ankarat, kokonaan raukenevan ja jonkunmoisen oudon, väsymyksen sekaisen viileyden hiipivän olemukseensa.
Mistä lähtisimmekään liikkeelle? Ehkä Suomen rautatien nykyjään pohjoisimmasta kohdasta, Oulun kaupungista. On aamupäivä kun sanomme jäähyväiset ystävällisille ja vilkkaille Oululaisille. Me istumme jo vaunussa muiden matkustavaisten kanssa, ja juna lähtee liikkeelle.
Ei silloin naisväki aamupäivillä juoksennellut vierailuilla, kahvikesteissä ja ompeluseuroissa, eikä myöskään hautajaissaatoissa ajellut siitä yksinkertaisesta syystä, ett'ei tuollaisia huvituksia ollutkaan eikä toimeenpantu tähän vuorokaudenaikaan, joka oli kodille kokonaan omistettava. Ja kokonaan kuluikin aamu ja aamupäivä kotiaskareiden suorittamiseen ja järjestelemiseen.
Hm, arveli toinen, tuleva sota tulee olemaan Venäjää vastaan, luullakseni. Täytyykö sitte aina olla »tuleva sota?» keskeytin minä, mutta kukaan ei sitä huomannut. Mieluummin Italiata vastaan, arveli isäni. Meidän täytyy kai saada Lombardia takaisin Sellaisen tulon Milanoon kuin oli vuonna 49, vanha Radetzky etunenässä, sellaisen tahtoisin vielä elämässäni nähdä. Oli kirkas aamupäivä
Aamupäivä oli kuitenkin, ennenkuin hyökylaineet meidät yllättivät, erittäin ihana, meitä suosi kirkas auringon paiste ja joka suunnalla näkyi vuorisia saaria. Alan ja minä istuimme kansihytissä, jonka molemmat ovet olivat auki, tuuli oli näet myötäinen ja poltimme yhden tai pari piipullista kapteenin hienoa tupakkaa.
Aamupäivä oli jo pitkälle kulunut ja toverit alkoivat jo pahinta pelätä, kun hän vihdoinkin palasi. Maakartano, sanoi hän, oli täynnä venäläisiä ja suomalaisia uudisasukkaita luvultaan ainakin sadan paikoille jotka kaivoivat ojia, istuttivat puutarhoja ja rakentelivat komeita kivirakennuksia.
Kukaan ei ollut ajanut häntä takaa; ja häneltä pääsi helpotuksen huokaus. Ihmeellinen aamupäivä ja ihmeellinen nähtävä: tuo kaupunki, joka oli maalattu lukemattomia kertoja, kunnes se ei näyttänyt muulta kuin joutilasten matkailijain ihmeteltäväksi pannulta kuvalta.
Päivän Sana
Muut Etsivät