United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !


Poislähtiessään piti jokaisen vieraan ottaa mukaansa hieman hautajaiskonvehteja ja suuri sahramirinkeli, joka tottatosiaan näytti sangen omituiselta riippuessaan kultakirjopukuisten ja kaikenlaisin arvonauhoin koristeltujen herrojen käsivarrella.

Hän pyyhki silmiään. ... "Vaan viimeisen edellisenä päivänä elokuuta piti hänen astua Luojansa eteen. Niin se oli! Luuvalo löi päähän, ja silloin ei auttanut potkia tutkainta vastaan pois täytyi mennä hänen kaikilta turvattomilta suilta ... ja jättää puujalkansa perinnöksi! Talo ei tottatosiaan ole suurenarvoinen... Ja siitä päivin on tytär ottanut liinavaatteiden pesua upseereilta, näetkös!

Kaikki tuollaiset kodit olivat näet niin pitkälle kuin suinkin muistan sisustetut ajan kuosin ja vaatimusten mukaisesti, usein sangen kalliistikin, enimmäkseen vankoilla mahonkihuonekaluilla, ja jollei sellaisia ollut, niin vallitsi kodeissa kuitenkin siisteyden ja kodikkuuden sievyys ja hienous, jota tottatosiaan ei nykyjään kaikkialla tapaa.

"Mutta ne kaksi lasia vievät hänet yhä kauemmaksi ... heltymättömästi kauemmaksi, näettekös, kunnes hän joutuu köyhäinhuoneesen... Se on paha loppupäätös, pojat!" "Tottatosiaan onkin", naurahteli Siemensen Reierstadille; "se mies jo joi puolet pullosta". Grip istui itseksensä hyräillen... Väkevä oli nähtävästi häntä raukaissut.

Kun sitten vihoviimein oli saanut kirjeensä postitoimistoon annetuksi, siellä punnituksi ja kuullut postimaksun määrän, vastasi tuo korkea herra postiluukusta: »Sopivat rahat minun ei tarvitse vaihtaa täällä rahoja», jonka jälkeen sai puikkia jälleen jonnekin vaihtamaan rahapenniään. Kuten lukija huomaa ei siihen aikaan ollut halpaa eikä tottatosiaan mukavaakaan olla kirjeenvaihdossa.

Verkot pohjoisessa ovat kireällä!... Kolme vataa juuri siellä, missä laineet loiskuvat ne eivät tottatosiaan säästä! Monta tuhatta tynnöriä menee nyt menojaan ... aa-vuonolaisille saattaa tämä päivä tulla raskaaksi... Tarvittaisiin sekä rossia että köysiä, jos mieli pysyä paikoillaan!" "Enimmän ahdistettu on juuri Martin Sörhagenin suuri sulku!" lausui joku. Tuuli ryntäsi taas kattoa vasten!

Ja loppu, mitä hän ja hänen hieno seuransa ei jaksanut juoda, sai vuotaa katuojiin, ja ylhäisen hienoston täytyi kuin täytyikin tulla monta pitkää päivää toimeen ilman lempijuomaansa, kunnes sitä ennätettiin muilta paikkakunnilta hankkia, ja se ei tottatosiaan senaikuisten kulkuneuvojen välityksellä käynyt nopeasti päinsä.