United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lähde kylään ja odota siellä meitä. TALONPOIKA: Joko nyt? Saanko pian tavata viskaalia, ennenkuin kukaan muu? SOFIA: Kohta, kohta. Pysyytykää loitompana vielä. Jos linnanherra näkee teidät, hän ei tuokaan viskaalia. TALONPOIKA: Mutta minun pitäisi kaikin mokomin puhua viskaalin kanssa, jos vielä vievät hänet takasin linnaan, kuten sanovat. SOFIA: Mikä asia? TALONPOIKA: Näätsen, perintöriita.
Mentyään virkakammioonsa tapasi hän arkkunsa avattuna, ratsastajan nahkalaukun varastettuna ja yhdessä sen kanssa tuon vahvan pussin, joka oli ollut dubloneja täynnä. Mutta miten ja millä lailla olivat karkulaiset päässeet menemään? Hän oli katsonut akkunasta ulos ja nähnyt ratsastajan tyttö edessään hevosen seljässä. "Käypä tallissa katsomassa!" huusi linnanherra Manco.
Kuvernööri seisoi kädet kupeisin nojattuina ja katseli häntä jääkylmästi naurahdellen. "Tästälähtiin, kunnon mieheni," sanoi hän, "masenna intoasi saadakses muita hirsipuuhun; älä luota liioin vakuuteesi, jos sinulla oliskin oikeus puolellasi; ja edellä kaikkia, varo visusti, ennenkuin tulevalla kerralla käytät kirjaviisauttasi vanhaa soturia vastaan." Linnanherra Manco ja sotamies.
Nämät kertomukset ovat saaneet lisää kuulustelemisista muutamilta paikan vanhoilta asukkailta, erittäinkin Mateo Ximenes'in isältä, jonka saduissa se kunnon linnanherra, johonka nyt tahdon lukijaa tutustuttaa, juuri pää-osan toimittaa. Linnanherra ja notario.
Tämmöiset käytävät olivat tavallisia vanhoissa paroonilinnoissa; niitä myöten saattoi linnanherra, muinaisen Dionysios tyrannin tavalla, käydä kuuntelemassa vankiensa keskinäisiä puheita taikka, jos mielensä teki, valepuvussa heitä katsomassa, jollainen juoni oli tällä kertaa kuitenkin päättynyt Mac Callum Morelle vähemmän hupaisella tavalla.