United States or Timor-Leste ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tohtori säpsähti ja katseli tarkempaan likinäköisillä silmillään tyttöstä; nyt hän sen tunsi, sehän oli pieni »liikalainen» kotoa, mutta miten oli hän yksinään, eksyksissä?
Joskus tuli myöskin sulhanen puhelemaan Tildan kanssa, jolloin pieni »liikalainen» jäi kokonaan katsomatta ja vyöryi ja hoiperteli tietä ja oli joutua polkupyörällä ajajain ja muiden kävelijäin jalkoihin, jotka kiireissään eivät huomanneet tuollaista pientä kääryä. Rohkea se oli tuo, pieni viaton olento, eikä ensinkään ujo.
Eikä äitiä tarvinnut kahta kertaa pyytää, äänettömällä hellyydellä painoi hän tyttärensä sydämelleen ja suuteli kiihkoisesti lapsen kasvoja. Isä katseli hellästi heitä ja Kaarinatäti sanoi hiljaa: Jumalalle kiitos, nyt on pieni »liikalainen» tervetullut uuteen elämään, jonka hän tänä päivänä alkaa.
Koskiko isännän kovat sanat, vaiko Pikku-Kaisan pelästyminen enämmän vaihdokkaasen, sitä ei hän itsekään olisi osannut sanoa, mutta apealta tuntui vaan hänen mielialansa. Hän istahti yksinäiselle kivelle tien viereen ja tunsi olevansa liikalainen näillä tienoilla. Hän muisteli, oliko kukaan hänelle hyvää sanaa sanonut sitten äitinsä kuoleman, mutta ei muistanut sitä kenenkään tehneen.