United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Eikö sinua pelottanut?» kysyi Laura kauhistuneena. »Eipä siinä pelko auta, kun on pakko.» »Sinne sinä olisit kuollut?» sanoi Laura jo surullisena. »Ei tiedä minne kuolee... Ovatko nuo syötäviä tuossa kuusessa?» »Ovat nuo omenat. Tahdotko sinä?» Poika kääntyi Lauraan päin ja hymyillen sanoi: »Kyllä minä söisin.» Laura toi hänelle omenan, otti itselleen toisen ja istui pojan viereen sitä syömään.
»Hänen kuolemaansa.» »Oliko hän *sinulle* hyvä?» »Oli, hyvä hän oli.» »Hänellekö sinä kuvassasi hymyilet?» »Nuku nyt, rakas kultaseni.» Laura herkesi äänettömäksi ja hetken kuluttua äiti meni kuvastimen eteen ja seisoen selin Lauraan järjesteli tukkansa, sormenpäillä pyyhkieli otsansa, silmäluomet, silmänalustat ja posket. Kääntyi sitten sivuttain kuvastimen edessä ojentaen ryhtiään.
Ihanalta se hänestä näyttikin, ja silloin hänen teki mieli luoda Lauraan katse täynnä tuota tunnetta, mutta hän ei uskaltanut: tunsiko Laura häntä vielä, eikö hän voisi pitää sitä vain hetken tuomana? Tällaiset keskustelut keskeytti hyvin usein Aina, joka, juostuaan puutarhassa tai taitavana emäntänä muka kyökissä, pilkisti äkkiä ovesta sisään. "Onkos filosofeilla hyvinkin tärkeä asia esillä?"