United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Runoelmia. Tämän aikakauden runous on yleensä kielen puolesta parempaa kuin edellisen; Turun murteen katkonaiset muodot jäävät syrjälle ja täydelliset sananmuodot astuvat sijaan. Enimmiten käytetään vanhain kansanlaulujen runomittaa. Muutoin runous tälläkin ajalla on melkein yksinomaan hengellistä laatua tai tilapää-runoutta. Etevimmät runon tekijät ovat seuraavat: *Gabriel Calamnius*, kirkkoherran poika Kalajoelta (Pohjanmaalta), synt. 1695,
Hermostunut ja pessimistinen aikamme kaipaa juuri tuollaista runoutta, joka luonnon tuoreudellaan vaikuttaa tunteisiimme kuin kylpeminen raittiissa merivedessä väsyneeseen ruumiiseen. Senpä vuoksi huomattiinkin tässä kokoelmassa melkein yksinomaisesti tuo kansanlaulujen tapainen runo-osasto. Siitä piti suuri yleisö ja sitä juuri esim. Georg Brandeskin kiittävässä arvostelussaan erityisesti ylisti.
Itse kokoelma sisälsi 34 slaavilaisten kansanlaulujen henkeen laadittua suorasanaista runoa, joissa laulettiin verikostoista, daimooneista, kummallisista aaveista ja nä'yistä, murhista, aviorikoksista, naisten raiskaamisista, lemmen seikkailuista, taikatempuista ja n.k. Tähän aikaan olivat tuollaiset julmat ja tärisyttävät kertomukset ja runoelmat naapurikansojen luona niin sanoakseni muodissa.
Itse hän tässä tilaisuudessa piti hyvin mielenkiintoisen esitelmän kansanlaulujen synnystä, jossa hän m. m. todisti, että ne eivät olleet joutohetkien tulokset, vaan olivat syntyneet työtä tehdessä, sekä ulkoilmassa, että myöskin sisällä, mutta ei milloinkaan tehtaissa, eikä siellä missä käytettiin koneita.