United States or Wallis and Futuna ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta se tuli myöhään, maassa oli ehkä puoli tuumaa paksulta härmää, ojat ja vesilammikot tukevassa jäässä. Tähkäpäät lepäsivät, sirot päät rintaa vasten kallistuneina, ja harmaatakkinen mörkö istui hartioilla, raskaana kuin kivi, tunnotonna kuin kuolema, kylmin kourin kuristaen voitetuista viimeistäkin elonmehua. Aurinko näytti hämmästyneeltä, sen katse samealta.
Harmaatakkinen konttorin vahtimestari asetti vanhalle pelipöydälle samovarin, teekannun, lasin rikkinäisine vateineen, astiallisen kermaa ja raksun bolhoviläisiä rinkeleitä, kovia kuin piikivi. Paksu mies meni ulos. "Kukas se on?" kysäsin minä vahtimestarilta, "voutiko vai?" "Ei ole. Hän oli ylimmäinen rahanvartija ensin, mutta nyt on hän pääkonttoristi." "Eikö teillä olekaan voutia?" "Ei ole.
Onko kylässä kellään samovaria?" "Kuinkas sitten? Onhan samovaria", vastasi harmaatakkinen mahtavasti. "Menkää Timo vaarin luoksi tahi väen tupaan, taikka sitten Nasar Tarasitshin luokse tahikka sitten kanamuorin Agrafenan luokse." "Kenen kanssa sinä puhelet siellä, pöllö? Et anna ihmisen maata, pöllö?" kuului viereisestä huoneesta. "Tääll' on herra, joka kysyy, missä hän saisi kuivata itseänsä."
Muhamed ei koskaan ole saanut istutetuksi sellaista voimaa uskolaisiinsa, ei koskaan hän ole heitä niin saanut karaistuksi tuskia ja kuolemaa vastaan kuin tämä pieni harmaatakkinen puolijumala vaikutti niihin, jotka häntä jumaloivat.
Näihin kolmeen oli Vaasan seudulla liittynyt eräs nuori tyttö, jota muuan harmaatakkinen nuorukainen saatteli. Kun helposti tunnemme heidät kahdeksi vanhaksi tuttavaksi, tarvitsee meidän vain lisätä, että Maria Larsson, paettuaan setänsä talosta, löysi turvapaikan sen vanhan vaimon sisaren luona, joka siihen asti oli häntä seuraillut ja joka nyt jäi Vaasaan.