United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oikeus tuomitsi hänet asiakirjain väärennyksestä, rahankiskomisesta ja virkavaltuuksiensa ylittämisestä lievimpään laissa edellytettyyn rangaistukseen: oikeuksiensa menettämiseen sekä puolentoista vuoden kuritushuoneeseen.
Venäjän historiallista kirjallisuutta ja harvinaisten lähteiden kopioimista toimitti hänelle m.m. eräs ranskalainen tiedemies, jonka ansiot suomalaisen kansanrunouden levittämisen suhteen aina säilyvät kiitollisessa muistossa täällä Suomessa. Lukija arvaa minun tarkoittavan tunnettua Suomen ystävää ja Kalevalan kääntäjää Louis Antoine Léouzon-Leduc'ia, joka on välillisenä syynä siihen, että Mérimée pari kertaa tuli käsittelemään Suomeakin koskevia asioita. Suomen ja Venäjän oloja koskevilla kirjoituksillaan oli tämä nuori tiedemies (synt. 1815) vetänyt hallituksen huomion puoleensa ja saanut valtioapuakin tieteellisten tutkimuksiensa jatkamista varten. Tämä ei sentään näy riittäneen hänelle kauvaksi aikaa, koskapahan hän jo lopulla vuotta 1849 pyysi Académie des Inscriptions et belles lettres-seuran puoltolausetta uuden matkarahan saamista varten. Tässä pyyntökirjassaan tekee hän selkoa suunnitelmastansa ja sitoutuu "tutkimaan ja kopioimaan Ranskan historiaa koskevia asiakirjoja Pietarissa sekä jatkamaan aloitettuja tutkimuksiaan Suomesta". Akatemia asetti asiaa harkitsemaan komitean, johon kuuluivat Mérimée, Ampère, Mohl ja Jules Berger de Xivrey. Komitea ehdottaakin, että suostuttaisiin Leduc'in pyyntöön ja pitää varsinkin noiden historiallisten asiakirjain kopioimista sangen tärkeänä. Leduc'in aikomuksesta tutkia Suomen historiaa ja oloja lausuu komitea: "Quant
Varapresidentti Avellan ei käsittelyssä ollut hänkään osallisena, hän kun ei alunpitäen ollut kuulemassa jutussa syntyneiden asiakirjain lukemista. Asiaa esitteli protokollasihteeri Lethin. Itse käsittelyssä ilmeni erimielisyyttä senaattorien kesken, jonka takia ryhdyttiin äänestykseen, jolloin senaattori Richter ensin lausui mielipiteensä.
Ensiksikin: Smelkofin sisälmyksien tutkimista koskevien asiakirjain lukeminen tuli puheenjohtajan kautta oikeuden käynnin aikana keskeytetyksi jo heti sen alkaessa» se on ensiksikin. Mutta syyttäjähän se vaati lukemista, sanoi Nehljudof ihmetellen. Yhdentekevä, olisihan puolustaja voinut vaatia samaa. Mutta koko lukeminen olisi ollut kokonaan tarpeetonta. Se on sittenkin aihe.