United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauppiaan silmät kiilsivät. "Tämä voitto on ääretön, Kornman on aika mies" sanoi hän. "Jumalan kiitos! Minä olen terve! Tuskat ovat loppuneet. Kiitos ystäväni". Milloin oli kauppias viimeksi kiittänyt Jumalaa? Mutta Anterossa vakautui ajatus: "Ennen iltaa on kaikki minun, minun!" Haaksirikko. Varhain aamulla nähtiin laiva lähestyvän kaupungin satamaa.
Mutta ei se ollut ainoastaan kukka rinnassa, joka meitä Anterossa ihmetytti. Koko hänen olentonsa oli ehompi entistään: uusi lakki, uusi kesäpalttoo, valkoinen kravatti, hansikkaat, kiilloitetut kengät ja »posliini»-housut, joiksi hän kutsui kaikkia sileitä, hyvin istuvia ja räätälin kädestä vasta lähteneitä housuja. Tuollaisissa tamineissa ei Antero ollut miesmuistiin esiintynyt, tuskin koskaan.
Ne olivat ihania päiviä taas, ja aatteita vaihdettiin, ja aatteet avartuivat, ja oli taas niin suloista olla ... kun vain Naimi olisi ollut enemmän mukana ja ottanut enemmän osaa. Ja Anterossa alkoi jotain kyteä ja jotain lämmitä, jotain viritä ja jotain soida ja hänen piti poistua ja istuutua puutarhan penkille, edessään suvanto ja koski. Mitä te siinä istutte ja mietitte?
Siellä kuuli hän silloin huhun haaksirikosta, ja sille huhulle nauroi hän. Mutta kun hän kiiruhti kauppias-vainaan testamentin avaamista ja sen avatuksi saikin, mutta siitä näki, että kaikki, mitä kauppiaalla oli, oli Anteron, niin tuntuipa silloin kapteenista kuin olisi laivan kansi, jonka päällä hän seisoi, vajounut. Hän luuli nyt näkevänsä Anterossa salaisen vihamiehensä.
Syynä tähän on itsessä asiassa se, että Karlgren on testamentannut Anterolle "jos kuolisi, mistä Jumala varjelkoon", niinkuin sanat testamentissa kuuluvat kaiken löysän ja irtaimen omaisuutensa. Tuo seikka vaikutti Anterossa, mitä ei mikään muu olisi vaikuttanut.
He erosivat pappilan pihalla, Anterossa pieni pettymyksen tunne siitä, ettei Lauri häneltä mitään kysynyt eikä osoittanut mitään osanottoa siihen, mistä hänen olisi ollut niin suuri halu puhua.