Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
"On sulosta elää", olin muutama päivä sitten kuullut luonnon kuiskailevan kaikkialla ympärilläni. "On sulosta elää", olin kirjottanut kotiin eräälle, jonka luo nyt kaikki ajatuksenikin kiitivät. Ja olin pannut siihen pienen lisäyksen, jonka jo kauvan sitten olin mielessäni lisännyt: "sinun, sinun kanssasi". Ja nyt
Mutta ne, jotka seisovat ympärilläni, ne näkevät hänessä maailman mahtavimman ruhtinaan, ainoan oikeauskoisen kirkon päämiehen, puolijumalansa Paavin. Tuntuu siltä kuin etelämaisen luonteen kaikki intohimot olisivat päässeet liikkeelle.
Ne valhettelevat ei, se ei ole totta, että me varustaudumme. Jos he varustautuvat, täytyy meidänkin varustautua. Jos me riisumme aseet, kuka tietää, tekevätkö ne sitä sentään. Tällaista melua kuulin ympärilläni, minne ikinä tulin.
Sillä suurta kunnioitusta herätti minussa tämä vapaa ja voimakas kansa, ja minun sydämeni veti minut näiden ihmisten puoleen, jotka liikkuivat ympärilläni, ja olo heidän keskuudessansa tuntui hauskalle, turvalliselle ja tutulle. Voisihan olla mahdollista, että minua liian hyvästi kohdeltiin, että sen kautta olen ikäänkuin lahjottu.
Nuo sanat vieläkin kaikuivat korvissani, ja kun sitten ajattelin meidän »seurustelua», täytyi minun hymähtää itsekseni. Pysähdyin hetkeksi portaille, silmäilin vielä kerran tuota komeutta ja yltäkylläisyyttä ympärilläni. Hilma parka! Mitä iloa hänellä nyt oli tuosta kaikesta?
Ah kuni hiilakas kimmellys nyt päilyy mun ympärilläni, Kilian, ja leimauksen siivillä löydän minä pelastuksen tien. KILIAN. Sano, mun impeni! SELMA. Minä sepitän juonen ja paljastan Fokaksen poven, vallan isäni edessä. Tulisi hän vaan kerran tuntemaan tämän loukon! Rakastaako hän minua? Ei, vaan isäni aarteita. Voiko hänen sydämmensä rakastaa ketään naista? Ei ketäkän!
Mutta vaikka oli melkein sydän-yö, kun ajoin ulos pihasta kääsyillä, joita haltuun ottamani seurasi, oli paljon ihmisiä odottamassa. Tuon tuostakin kaupungissa ja myöskin kappaleen matkan päässä maantiellä näin vielä katselioita; mutta vihdoin oli vaan kylmä yö ja lakea seutu ympärilläni, ja nuoruuden ystäväni tuhka.
Kun lähemmin tarkastelin noita ympärilläni liikkuvia onnettomia olentoja, huomasin äkkiä, että he olivatkin kaikki kuolleita. Heidän ruumiinsa olivat eläviä hautoja. Joka ainoan eläimelliselle otsalle oli selvästi kirjoitettu: tässä lepää kuollut sielu. Kun katselin kauhun valtaamana noiden elävien vainajien kasvoja, jouduin omituisen harhanäyn valtaan.
Jumalan äänettömyyskin ei voinut merkitä muuta, kuin että hän tahtoi sanoa minulle: »sinä olet nyt täysikäinen ja tiedät itse, mikä on sinulle hyväksi ja mikä vahingoksi; syntiä ei sinulla enää ole». Ja minä houkka, kun en ollut tätä ennen ymmärtänyt! Ympärilläni liikkuivat ihmiset kaikki täydessä toimessa ja puuhassa.
Sanokaa, että olen sairas, että olen järkeni menettänyt, sanokaa mitä tahdotte, mutta älkää jättäkö minua. Ette tiedä, kuinka minä kärsin kaikista noista vehkeistä, kaikista noista sydämettömän politiikan juonista, joita ympärilläni punotaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät