United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kandidaatti tarvitsi vaan pienoisen viittauksen joutuaksensa suinpäin takaisin järjestelmäänsä. Hovimarsalkanrouva otti laukustaan tukun vanhoja kultanauhoja ja rupesi purkamaan niitä. Kandidaatti rykäisi ja oli valmis aloittamaan. Monadeja ja nomaadeja. «Jokainen ole«, alkoi kandidaatti, «on perusjuureltaan ja alkuaineeltaan yksinkertainen yksilöllisyys, sielu .... sanalla sanoen monaadi.»
On kuin kaikki tuo terävä, virkeä yksilöllisyys, arvostelun ja näkökannan omintakeisuus olisi vain älyllistä voimistelua, leikki- ja näköliikettä suoritettu hengen hygienian ja pirteyttämisen vuoksi ellei se vain ole pelkkää dialektista silmänlumetta, huomion tahallista eksyttämistä epämukavasta pääasiasta tyhjänpäiväisempiin sivuseikkoihin.
On unohdettu, että yksilön tehtävä ei ole toisten ihmisten kehityksestä, vaan omasta kehittymisestään huolehtiminen, ja että yhteiskunnankin palveluksessa vain se yksilö voi suorittaa jotakin todellista, pätevää ja rakentavaa, jolla on annettavana työaseeksi tähän yhteiskunnalliseen työhön valmiiksi viljelty yksilöllisyys, tietoisuuden tehoon kehitetty yksilöllinen ja henkinen kypsyys.
Vuosien mukana hänestä vastoin yleistä mielipidettä ja tuomiota kasvaa ikäpolvensa laajin ja voimakkain yksilöllisyys; aktiivisuus, joka hänessä on äidinperintöä, tulee yhä laajenevassa mitassa hänen lähimäistensä hyväksi; hän on aikaihmisenä muiden tuki kuten lasnakin, ja rehellisellä aristelemattomuudellaan hän julistaa totuutta niin sanassa kuin teossa.
Ja senkö tähden en pääse selville siitä, mitä itse olen? Vai olisiko tämä olentoni ristiriitaisuus juuri se, mikä minut muista eroittaa ja tekee itsenäiseksi yksilöksi? Vähään se erikoisuus ja yksilöllisyys sitte supistuu, sillä sisäiset vastakohdat ja ainakin näennäiset ristiriidat kai ovat sitä kaikkein tavallisinta ihmislapsille.
Edellisistä rakentuvat aineelliset atomit ja koko mekaaninen maailma; jälkimmäiset olisivat joko uinuvassa tai toimivassa tilassa olevain jakaumattomain itselöllisten olioiden keskiöitä. Leibnizin monadit saisivat uuden kantavuuden. Sielullinen yksilöllisyys saisi selityksensä, ja edessämme olisi ei abstraktinen, vaan konkreettinen tahtova, ajatteleva, tunteva, persoonallinen Jumala.»
Kun todellisen henkisen harrastuksen ainoa elävä lähde ja pohja, oma yksilöllisyys on jäänyt heissä viljelyksen ja aineksen puutteesta surkastumaan, saattavat nämä aatteellisesti ja ihanteellisesti »heränneet» nuorukaiset myöhemmässä varsinaisessa elämäntyössään jäykistyä mitä autioimpaan henkiseen puisevuuteen ja turtuneisuuteen.
«Mi... mikä?» kysyi hovimarsalkanrouva katsahtaen ylös. «Monaadi eli yksinkertainen yksilöllisyys», jatkoi kandidaatti. «Monaadeille on yhteistä alkuaineen samanlaisuus, mutta kuitenkin ne ovat oleellisesti sangen erilaiset ominaisuutensa, suuruutensa ja voimansa puolesta.
No niin: Elias Lönnrotin yksilöllisyys oli niin laaja, että siihen mahtui koko kalevalaisen Suomen kansallishenki. Oliko hän silti vähemmän itsenäinen? Toimiko hän silti runoilijana vähemmän omintakeisesti? Taikka toinen esimerkki. Mikä on kreikkalaisten kuvanveistäjien itsenäisyys ja omintakeisuus?
Niinhän se oli, niinhän sen täytyi olla. Eihän Jumala voinut jokaista samalla tapaa lähestyä. Täytyihän tulla huomioon otetuiksi kunkin syvin yksilöllisyys ynnä heidän henkilökohtaiset kokemuksensa. Kullakin ihmisellä oli siis tavallaan ikäänkuin oma Jumalansa. Mikä siis on minun syvin yksilöllisyyteni? kysyin itseltäni.