United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pastori Wesley sanoo, että ijankaikkisuuden ja ijankaikkisen elämän ja syntien-anteeksi saamisen ja pyhyyden ja taivaan itse täytyy alkaa sielussa täällä alhaalla maan päällä ja nyt, muutoin ne eivät koskaan ala siellä ylhäälläkään ja silloin. Ja, mrs Kitty," jatkoi hän, "se on minun luuloni pastori Wesleyn täydellisyyden-opista.
He eivät tulleet äkki-päätä vakuutetuiksi, mutta kauan ei kuitenkaan viipynyt, ennenkuin olivat kokonaan muuttuneet. He tunsivat itsensä onnellisiksi uskostansa, ja jonkun ajan päästä Silas Todd rupesi opettamaan hyljättyjä ja laiminlyötyjä lapsia eräässä koulussa, joka oli yhteydessä mr Wesleyn kirkon kanssa.
Rakas vanha akka antaa meidän lukea itsellensä kappaleita vanhasta raamatustansa sekä mr Wesleyn uudesta virsikokouksesta ja kertoo meille sen verosta osia hänen saarnoistansa.
Ewelyn kuiskasi minulle: "Mr Wesleyn siassa minä paljon ennemmin saarnaisin tälle raa'alle, sivistymättömälle joukolle, kuin kivikoville, kylmäkiskoisille sanankuulioille keskimmäisissä maakunnissa taikka hienolle, sievistyneelle seuralle jossakin Lontoon salissa.
Sillä minkään hinnan edestä minä en tahtoisi mitään huvia, ei edes semmoistakaan, joka kantaa uskonnon muotoa, jos äitini siitä huolestuisi. Ja vaikka mr Wesleyn ketosaarnat Bettylle ja tuhansille muille ovat paljon enemmän kuin uskonnollista huvia, minä en voi käsittää, että ne Ewelynille ja minulle ovat saman-arvoisia. Me olimme kaikki hevosen selässä, minä nais-satulassa isäni takana.
Hän oli sentähden ehdoitellut, että pitkien puhetten verosta lukisivat raamattua yhdessä ja rukoukseksi käyttäisivät muutamia mr Wesleyn virsiä, ja ihmeellistä oli ollut, sanoi äitini, kuinka paljon paremmin he sen jälkeen toinen toisensa ymmärsivät. "Sillä," jatkoi äitini, "totta puhuakseni, minä en koskaan unhoita sitä, minkä Betty sairaana ollessani kerta puhui minulle vakuutuksesta."
Mutta kun hän poikansa kanssa eräänä päivänä oli mr Wesleyn aamusaarnaa kuulemassa, tekstinä sattui olemaan: 'Minä olin sairas ja vankina, ettekä minua oppineet, ja nämät sanat iskivät niinkuin nuolet hänen sydämeensä. Hän otti ne soimaukseksi, ja hänestä oli kuin Herra itse murheellisena olisi katsonut häneen.
Isäni koitti olla tyytyväisen näköinen, mutta minä huomasin, että hän oli hyvin hämillään. Hän ei oikein tullut roveihinsa, ennenkuin minä äitini pyynnöstä hänelle luin seuraavan mr Charles Wesleyn virren: