United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos se kaatuu, niin harvoin se nyt enää niin vanhana, kuin se nyt on, maksaa enempää kuin kymmenen tai kaksitoista taaleria, jos muuten arvataankaan matkustajaa syypääksi hevosen kaatumiseen.
Tämä lähensi heitä jälleen entisillä ystävyyden siteillä, sillä Hinkki kyseli nyt myös maa-asioista. Hinkki oli pysynyt vanhana Hinkkinä, tosin vähän tautien runtelemana, jotka olivat jättäneet jotain kuoppamaista töherrystä hänen kasvoihoonsa, mutta yhtä vilkkaana hän oli tullut, yhtä neuvokkaana ja yhtä valmiina kaikkiin asioihin. Frans oli Hinkille hyvin kovana. Tuskin tunnusti pojaksensa.
Näillä sanoilla verrataan toisinaan muitakin kummia, oudonlaisia näöksiä. Kun ei nuorna viivykkiä, ei oo vanhana varoa. Peräti vastoin sanotaan: naida nuorena pitääpi, ett' on vara vanhanakin, ja myös näilläkin sanoilla: saapi kaikkia katua, paitsi nuorna naimistansa, aikaisin alottamista. Millä puolella tässäkin asiassa oikeus, jääköön meiltä päättämättä.
"Näettekö noita merkkiä, eikö ne ole XVIII? ja katsokaa vielä numeroiden yläpuolisella rivillä ELE. Se on varmaan ollut eräs Eleanor, joka kuoli kahdeksantoista vuoden vanhana."
Mathieu oli viidenkymmenen viiden vuoden vanhana luopunut kruunusta Gervaisin, maan pojan, hyväksi, joksi hän tätä leikillään kutsui, sillä Gervais oli täällä ensi kerran nähnyt päivänvalon eikä ollut koskaan luopunut hänestä; hän oli ollut isänsä oikea käsi, hänen aivonsa, hänen sydämensä.
Hän on vanhoillinen yksin jokapäiväisen elämänsä pikkutavoissakin, ja hänellä on oikeus olla sellainen; hän on 70-vuotias ja nuorena ollessaan hän auttoi Kaarle XII:ta sen ajan tavalla pölyttämään ja siivoamaan pohjolan valtakuntia. Nyt istuu kreivi Arvid Horn vanhana ja raihnaisena täyden työpöytänsä ääressä.
Tässä päätöksessä hän pani maata ja nukkui levollisesti, niinkuin seitsemäntoista vuoden vanhana tavallisesti tekee; päivä on mahtanut olla kuinka levotoin hyvänsä, niin siautuvat kuitenkin nuoruus ja uni, niinkuin kaksoiset, ystävällisesti yhteen. Kuinka kummallisesti eikö tässä maailmassa toisinaan tapahdu!
Lapsesta asti oli hän elänyt äitinsä kanssa yhdessä, nuoruutensa huvitusten aikoina muisti hän aina määrättyyn aikaan palata hänen luoksensa ja vielä vanhana miehenä oli hän kaikissa taloudellisissa ja käytännöllisissä kysymyksissä tottunut luottamaan hänen huolenpitoonsa, niin ettei hän enää luullut voivansa tulla toimeenkaan ilman äidin apua.
"Saattaa olla", sanoi ylioppilas pitkäveteisesti ja sulki akkunan yöksi. Vanhana ollessaan häntä aina sanottiin Surma-Olliksi, eikä ainoastaan takana päin, vaan edessäkin, mutta ei hän siitä näkynyt olevan moinaankaan. Siihen sijaan suuttui hän ihan silmittömäksi, jos joku sattui häntä vähänkään tarkemmin katselemaan, ja tiuskasi: "mitä tirkistelet?
Hän ei milloinkaan häntä hemmotellut; kuuden kuukauden vanhana hän jo sai totutella nukkumaan yksinään. Ei hän milloinkaan antanut hänelle ruokaa muuten kuin määrätunnilleen, vaikka hän kuinkakin olisi huutanut. Milloinkaan hän ei antanut hänen puhua lätystämällä eikä sallinut kenenkään puhutella häntä lapsenkielellä, vaan vaati jo alusta alkaen, että hän lausui kaikki sanat selvästi.