Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. toukokuuta 2025
Sivistyneen arapialaisen ryhdillä ja melkein hovimiehen tavoin tervehti Tippu-Tib Stanleytä, ja hänen orjiensa kannettua esiin mattoja ja patjoja, rupesi hän istumaan Stanleytä vastapäätä, ihastushuminan kohistessa katsojien kesken hänen käytöksestään. Hänen ulkomuotonsa oli komea ja hänen vaatteensa lumivalkoiset, hänen punainen lakkinsa aivan uusi; kallisarvoinen vyö ympäröi hänen vyötäisiään.
He tulivat Stanleytä vastaan, ja heidän joukossaan oli myöskin eräs rikas arapialainen, Tippu-Tib nimeltä, joka oli palvellut oppaana eräällä löytöretkeilijällä, joka muutamia vuosia ennen Stanleytä oli käynyt näillä seuduilla.
Pitkän esipuheen pidettyään, jossa Tippu-Tib kertoi matkan vaivoista ja vastuksista, lopetti hän puheensa sanomalla, että hän oli tullut pyytämään suostumuskirjeen purkamista. Hän sanoi: "En ole koskaan ennen ollut tässä metsässä, eikä minulla ollut vähintäkään aavistusta siitä, että tällainen metsä olisi maailmassa olemassa; ilma tukehduttaa väkeni, se on kärsimätön.
Myöskin Stanleylle kerrottiin kaikki kauhistavat kertomukset näistä ihmissyöjistä. Vaan hän ei peljästynyt; koetti vaan saada Tippu-Tibiä seuraamaan itseään ja retkikuntaansa. Tippu-Tib neuvotteli ystäviensä ja sukulaistensa kanssa ja sanoi sitte, etteivät he tahtoneet antaa hänen panna elämäänsä vaaraan niin turmiollisella matkalla.
Seuraavana päivänä tehtiin sitten rauha ja veljeys villien kanssa, jotka huomasivat että valkoinen mies oli heitä etevämpi sotimistaidossa. Iltapuoleen ilmoitti Tippu-Tib aikomuksensa olevan palata väkensä kanssa Nyangweesen toista tietä kuin he olivat tulleet, ja niin varmalla äänellä että Stanley ei yrittänytkään kehottaa häntä muuttamaan päätöstään.
Limainen kosteus, epäterveellinen, höyrynsekainen ilma ja ikuisesti yhteenkiertyneet oksat, korkeat, ylöspäin pyrkivät rungot, jotka kasvoivat esiin viidakoista ja rämeistä, joiden läpi täytyi raivata tie itselleen ja välistä villien eläinten tavoin kontata käsin jaloin, kaikki tämä teki kulun miltei tuskalliseksi. Seuraavassa levähdyspaikassa tuli Tippu-Tib ja arapialaiset Stanleyn majaan.
Hän ei pystynyt ymmärtämään, miksi he eivät häntä syöneet, ja vaikka hänen kättänsä pudistettiin, vaikka hänelle hymyiltiin ja hänen olkapäätänsä taputettiin, niin ei hän kuitenkaan tuntenut itseään aivan varmaksi, ennenkuin oli näkyvistä kadonnut ja vielä kerran päässyt kotimetsiinsä. Tippu-Tib päätti jatkaa matkaa maitse.
Kun retkikunta muutamia päiviä myöhemmin oli jälleen liittynyt yhteen, ja taistellut ankaran taistelun villien kanssa eräässä paikassa, missä virta muodosti koskia, tulivat Tippu-Tib ja arapialaiset Stanleyn luo keskustelemaan.
Seuraavana iltana kutsuttiin wangwanoiden päälliköt kokoon ja ilmoitettiin, että Tippu-Tib aikoi 140 kiväärin ja seitsemänkymmenen keihäsmiehen kanssa seurata retkikuntaa ja jos ei muita kauppiaita tavattaisi ja maan asukkaat rupeaisivat vihollisiksi, niin retkikunta palajaisi sijoitettuaan kuusikymmentä leiriä hänen kanssaan takaisin Nyangweehen.
Päivän Sana
Muut Etsivät