United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Kyllähän tuota kattoikkunaa», vastasin, »mutta silloin pitäisi minulla olla silmät takanakin, jotta voisin pitää molemmista huolta. Vahtiessani näet toista, olen selin toiseen.» »Se on totinen tosi», sanoi Alan. »Mutta eikö sinulla ole korvia?» »Varmemmasti onkin!» huudahdin. »Täytyyhän minun kuulla, jos lasit särjetään.»
Tiedä siis, että kun jokin sinun omasi särjetään, tulee sinun olla samanlainen kuin olit toisen oman särkyessä. Seuraa tätä sääntöä tärkeämmissäkin asioissa. Kun toisen lapsi kuoli tai vaimo, ei ole ketään, joka ei sanoisi, että se oli inhimillistä. Mutta kun jonkun oma lapsi tai vaimo kuoli, heti kuullaan: oi voi minua onnetonta!
Ne eivät porsliinin ja kristallin tavalla ole palvelijain pahoinpitelemisen alaisina, ne eivät kulu, eivätkä vahingoitu pölystä, eikä niitä koikaan syö. Se on pysyväistä kauneutta, ja kun äiti on sairas ja suljettu huoneeseensa, ei häntä vaivaa pelko, että sillä aikaa kaikki särjetään ja hävitetään. Tämänkaltainen kauneus on kaikessa halpuudessaan kasvatuksen ja sivistyksen välikappaleena.
Heidät pakotetaan työskentelemään aivan samoin kuin nykyjään pakotetaan farmareita työskentelemään uusien isäntiensä hyväksi, jotka heiltä ryöstivät maan. Ja samoin käy kaikkien tuon ryhmän ulkopuolella olevien ammattiyhdistysten. Ne särjetään ja tuhotaan ja niiden jäsenet ajetaan työhön nälän ja lain pakolla. »Tiedätkö miten käy Farleyn ja hänen lakonrikkojainsa? Minä sanon.
Talonpoikaa kohdellaan kuin mitä nulkkia ikään: pyöritellään sinne, pyöritellään tänne, särjetään ja taitetaan ja viskataan pois. Ja silloinpa vouti, joku maa-orja tahi synnyltään saksalainen, saapi talonpojan jälleen kynsiinsä. Ja jospa edes yksikään nuori herra antaisi hyvän esimerkin: näin muka pitäisi menetellä!... Mitähän siitä viimein lopuksi tullee?