United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä viimeinen niistä kahdeksastakolmatta vimmatusta taistelusta, joita Stanleyllä ja hänen väellänsä oli kestettävänä näissä aarniometsissä, sai heidät kohtelemaan epäluulolla kaikkia, mitkä ihmisiltä näyttivät, ja herätti heissä tunteen, jota voi verrata siihen, mitä innokkaasti ajettu hirvi tuntee kun se, monta kertaa väsytettyänsä koirat ja käytettyään pikku koukkujaan niiden välttämiseksi, läähöttäen ja väsyneenä kuulee vainoojainsa kauhean, pöyristyttävän vinkunan takanaan ja vapisee pelosta.
Sen alituisen huolen tähden väestä ja tavaroista, joka Stanleyllä oli ollut "Refuge" saaren ja Kagehyin välisillä matkoilla, oli hän tullut niin arveluttavan taudin omaksi, ettei viiteen päivään kyennyt majastaan lähtemään.
Niinpä oli Stanleyllä kerran eräässä villien hyökkäyksessä äkkiä kolme kanoottia ihan edessään ja hän näki yhdeksän kiiltävää kiväärinpiippua ojennettuina itseään kohden. Kun hänellä oli paikkansa veneen etukeulassa voidakseen johtaa retkikunnan matkaa alas virtaa, tuli hän pian tähtäyspilkuksi vielä useammille, kun nopeasti esiin rientävät kanootit puoliympyrässä lähestyivät.
Stanleyllä oli tämä arvoitus ratkaistavana; siitä riippui mustan maan-osan maantieteen tunteminen; sen ratkaisemisen vallassa oli näiden maiden ja näiden villien kansanheimojen tulevaisuus. Jos tämä virta laski mereen ja joko koko tahi suurimmalla osalla juoksustaan oli haaksikululle sopiva, niin olisi sen kautta leveä tie kaupalle ja sivistykselle raivattu Afrikan sydämeen.
Stanleyllä oli ainoastaan seitsemänkymmentä sotakelpoista miestä, sillä kaikki muut olivat sairaita, pelästyneitä kantajia, vaimoja, aasinkuljettajapoikia ja lapsia. Muissakin suhteissa oli tila tuskallinen. Kuukauden paaston jälkeen ei heillä vielä nytkään ollut muuta syötävää, kuin muutamia kourallisia maissia päivässä.
Orjia ei myöskään ollut aikomus ottaa, sillä nehän ovat herrainsa vallan alaiset, mutta siitä huolimatta tuli otetuksi monia, joiden oikeasta säädystä ei Stanleyllä ollut vähintäkään aavistusta, ennenkuin hän useampien kuukausien päästä niiden riidoista leirissä tuli huomaamaan, kuinka ne kavalat veijarit olivat vetäneet häntä nenästä.
Tämä tervetullut lahja palkittiin kullatulla rannerenkaalla, johon oli juotettu suuri viheriäinen kristalli, hopeahelaisella ruusupuusta tehdyllä piipulla, kullatuilla ketjuilla ja kappaleella kirjavaa kangasta; hän tuli kaikesta tästä niin iloiseksi että kyyneleet herahtivat hänen silmiinsä, ja lyötyään voimakkaasti Stanleyn kättä riisui hän oikeanpuolisen varvakkaan jalastaan, heitti sen kolmesti perättäin ilmaan ja kun se joka kerran putosi pohja ylöspäin, sanoi hän iloisena tämän olevan varman merkin siitä, että Stanleyllä olisi terveyttä ja onnea matkallaan.
He eivät olleet unhottaneet että hän oli se, joka löysi "vanhan, valkoisen miehen" Livingstonen Ujijissä, eivätkä hänen anteliaisuuttansa ja hyvyyttänsä miehiänsä kohtaan. Stanleylla oli nyt se vaikea tehtävä että mahdottoman suuresta hakijajoukosta valita sopivimmat seurakumppaneiksi pitkälle ja vaaralliselle matkalleen.
Illalla kun kaikki, paitsi virkut vartijat, joiden huolena oli vene ja kanootit, nukkuivat, oli Frankilla ja Stanleyllä vakava keskuslelu. Frankilla oli sisimmässä sielussaan yhtä rohkeat toiveet kuin Stanleyllä lopullisesta onnistumisesta, mutta sen vuoksi että tuo suuri joki alinomaa juoksi pohjoiseen ja siis eteni merestä, näyttäytyi jonkun tapainen levottomuus hänen muistutuksissaan.
Niinä joutohetkinä, joita sotatapaukset soivat, voi nähdä keisarin, hovin, Dallingtonin ja Stanleyn kääntämässä kappaleita pyhästä raamatusta. Monet lukivat tätä käännöstä, mutta Mtesa itse oli uutterin ja väsymättömin heistä kaikista. Kun Stanleyllä oli yllinkyllin kirjoituspaperia mukanaan, teki hän Mtesalle suuren kirjan, johon käännöksen komeasti kopioitsi eräs kirjuri.