Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Aleksanteri II antoi ehdotuksen erään "erityisen komitean" tutkittavaksi, johon paitsi molempia aloitteentekijöitä kuuluivat perintöruhtinas, sisäasiainministeri Makov, III osaston johtaja Drenteln ja ruhtinas Urusov. Perintöruhtinas vastusti vallan slavofiilien ajatustavan mukaisesti parlamentin kokoonkutsumista.
Myöskin slavofiilien oppi oli otettava avuksi työväensuojeluslainsäädännön vastustamisessa: se vaati muka patriarkallista suhdetta työnantajan, "isän", ja työntekijäin, "lasten", välillä, joiden tulee osoittaa hänelle ehdotonta kuuliaisuutta, mistä palkaksi hän heitä tavarapalkkajärjestelmän muodossa ruokkii ja vaatettaa.
Sisäpolitiikasta slavofiilipuolue kääntyi ulkopolitiikkaan. Tässä Danilevskin 1871 ilmestynyt teos, josta tuli slavofiilien opin katkismus, näytti tien: Jumalan kaitselmus oli muka antanut turkkilaisten tunkeutua Aasiasta Europpaan, varjellakseen eteläslaavilaiset kansat länsieuroppalaiselta tartunnalta aikana, jolloin Venäjä vielä oli heikko.
Puolalaisten kapina ja se seikka, että he toivoivat ulkomaiden aseellista apua, kuohutti venäläisten kansallistunnetta ja sai ilmi leimahtamaan isänmaallisen innostuksen, jota taantumuspuolue käytti tarkoituksiinsa. Laajat piirit kääntyivät silloin slavofiilien puolelle, joilla oli melkoinen kokoava voima johtavan lehtensä Moskovskija Vjedomostin päätoimittajassa, professori Katkovissa.
Liittyen saksalaiseen romantiikkaan ja Hegelin oppiin jokaisen kansan historiallisesta tehtävästä teologi Homjakov, filosofi Kirejevski ja historioitsija Konstantin Aksakov olivat kehittäneet historiallis-filosofisen teorian, joka 1860-luvulla kiteytyi valtiolliseksi ja taloudelliseksi ohjelmaksi, mikä sai kaunopuheisimman ilmaisunsa 1871 Danilevskin teoksessa "Venäjä ja Europpa". Slavofiilien opin mukaan europpalainen maailma jakautui kreikkalais-slaavilaiseen puoliskoon idässä ja romaanis-germaanilaiseen lännessä.
Tällöin valtaan päässyt taantumuspuolue muunsi slavofiilien romantiikan liikemäisen-käytännölliseksi talouspolitiikaksi ja vaati yhä korkeampia suojelustulleja Länsi-Europasta tapahtuvaa "turmiollista" tavaraintuontia vastaan.
Toisiaan vastaan taistelevien sapadnikien ja slavofiilien valtiolliset ja yhteiskunnalliset mielipiteet saivat ilmaisunsa myöskin valtion elinkeinoelämässä. 1860-luvulla, jolloin edellinen puolue oli vallassa, loi venäläisen katsomuskannan mukaan vapaamielinen tullipolitiikka edulliset edellytykset valtakunnan taloudellisten voimien kehitykselle Länsi-Europan mallin mukaan ja sen pääomia hyväkseen käyttäen.
Slavofiilien leirissä oli myöskin rehellisiä aatteen miehiä, jotka pitivät valtion palvelusta rajamaissa kutsumuksenaan, jonka tarkoituksena oli julistaa "totuus" länsimaiden sivistyksen turmelemalle, langenneelle kansalle. He tekivät vain itsensä ja venäläisen asian naurettavaksi.
Slavofiilien periaatteen mukaisesti oli lainsäädäntö vain koettanut edelleen lujittaa yhteisomistusta ja väkivaltaisesti panna sen toimeen siellä, missä tämä kaikkea maataloudellista edistystä ehkäisevä järjestelmä ei vielä ollut voimassa.
Niinkuin kerran sivistyneen roomalaisen syvästi halveksiman, ulkonaisesti köyhän ja sivistymättömän kristinuskon totuus on voittanut vanhan ajan pakanallisen maailman ja sen valtiolliset voimakeinot, niin myöskin slavofiilien opin sisäinen totuus on murtava länsimaisen itserakkaan ylpeyden, sillä sen kulttuuri oli kuilun partaalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät