Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Tämän runon mukaan oli siis »muukalaisuuden» syy, että niin katkeria »vaikutuksia» oli »Suomalaisen sydämessä», kun hänelle vääryyttä oli tehty. Ei käytetä siinä suoraan »ruotsalaisuus»-sanaa, mutta itse asiassa juuri sitä käsitettä tarkotetaan. Samoin seuraavienkin vuosien runoissa, joissa näitä samoja »vaikutuksia» vielä monessakin tuntui.
Tarkotamme sen säännön syrjäyttämistä, että runo rakastaa pitempiä sanoja säkeen loppupuolella. Ja tässä kohdin muistetaan, että runo rakastaa pitempiä sanoja säkeen loppupuolella.» Tämän yhteydessä on meidän vielä mainittava muutamia puutteellisuuksia, jotka ovat havaittavissa Juteinin runoissa.
Ainetta aineen mukaan, paksu köysi sopii niille; samoin kuin runoilija, joka käsittää taidettansa, käyttää kauniita lausetapoja niissä runoissa, jotka ovat kirjoitetut ylhäisten salongeja varten, mutta huolellisesti karttaa niitä, kun hän sepittää yksinkertaisia runoja, joiden tarkoitus on olla voimakkaita ja voida tunkea avaralle, vaikka ovat kovan kohtelun alaisina matkalla.
Köyhille ja rikkahille, Se paistoi isällisille, Rikkahille, rakkahille, Ja paistoi isättömille, Köyhille, kerä'äjille. Tarullinen sisällys on myös runoissa "Meren neito ja metsän sulho", u. 5, "Vesitieltä pilvihin ryövätty tyttö", u. 18, ja "Meren kosijat", v. 38, u. 77.
Tuntuukin luonnollisemmalta olettaa, että runoilija, antaessaan Andromakhen kuvitella Astyanaksin vastaista kohtaloa, on viehättynyt kuvaukseen sovittamaan piirteitä, jotka ovat runollisesti tehokkaita, vaikkeivät oikein sovellu juuri tämän orvon tilaan. Tämä ei ole ainoa senlaatuinen kohta Homēroksen runoissa. Astýanaks: ks. Il. VI 403 ynnä Sel. Kilpakisat Patrokloksen kunniaksi.
Et usko, miten kaunista siellä oli ... siellä vallitsi lumottu, salaperäinen tunnelma, aivan kuin muutamissa runoissa, joita lukiessa tuntuu, kuin voisi joka sanassa nähdä pitkän sarjan ihmeellisiä tunneväreitä.
Että muinaissuomalaiset tietäjät tunsivat näitä luonnon tosiseikkoja, näkyy selvästi jo Kalevalasta, jonka 16 ja 17 runoissa kerrotaan Väinämöisen matkasta tuonelaan ja Antero Vipusen luo.
"Totta puhuakseni en ole Virgiloa lukenut siitä asti kuin olin poikana; ja, suoraan sanoen, hän minusta tuntui hyvin yks'toikkoiselta." "Kenties sentähden, että hänen runonsa ovat niin puhtaat ja kauniit muodon puolesta." "Ehkä. Kun on vallan nuori, niin rakastaa sitä mikä on virheellistä, ja jos runoilijan runoissa ei ole virheitä, niin voimme luulla, että häneltä puuttuu vireyttä ja vilkkautta."
Erittäin vielä tahdon huomauttaa tässä ilmautuvaa elävää, mielekästä luonnontajuntaa, jonka vertaista tuskin voi tavata missään muualla paitsi Indian runoissa.» Samoin on Rosencrantz'in Runouden historiassa luettavana: »Entäs aineen suoritus! Se on niin erinomainen, ettei voi olla suomatta korkeinta kunnioitustaan kansalle, jonka kuvausvoima on niin monimuotoinen.
Näissä 25 lehtisessä on kaiken kaikkiaan 32 suurempaa ja pienempää runoa ja laulua, toisissa lauluissa aina 17 säkeistöön asti ja jokunen runo, niinkuin »Luonnon kurjuus Luojata», neljättä sivua pitkä; toisissa taas vain 4 á 6 säkeistöä ja runoissa alle 10:kin säettä.
Päivän Sana
Muut Etsivät