Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Sinne lähtisin kuolemaan." "Rakas poikani", vastasin hänelle, "sellainen rohkeus, joka heittää meidät kuoleman suuhun, on vain hetkellistä rohkeutta. Usein se saa alkunsa ihmisten tyhjistä suosionosotuksista.
Ja niin se jäi sanomatta sinä päivänä. Eikä ollut rohkeutta tehdä sitä seuraavinakaan päivinä. Asian ratkaisu siirtyi yhä kauemmaksi, ja sitä mukaa kävi sanominen yhä vaikeammaksi.
Nuoren miehen tuleekin olla rohkea, ja rohkeutta me tarvitsemme tavallista enemmän tänä aikana, jolloin meistä maailmaa kokeneista vanhoistakin valoisin kevätpäiväkin näyttää pimeältä. Mutta kyllä aika neuvon tuo, kunhan kaikki vankkana muurina toisiimme liitymme eikä joukosta tarvitse kaivata teidän arvoisaa rehellistä miestänne, hyvä Elise rouva. Hyvä.
Mutta venäläiset partiojoukkueet, joita näin alinomaa häirittiin, olivat nyt kokoutuneet yhteisin voimin kukistamaan talonpoikien voimaa ja rohkeutta. Tähän asti oli viholliset aina onnellisesti saatu torjutuksi, mutta suomalaisten vähäinen joukko yhä väheni, jota vastoin venäläisten miesluku yhä kasvoi.
Vielä se luottaa duumaan; mutta jollei teissä nyt ole rohkeutta tekoon, niin kansa ainiaaksi kääntää teille selkänsä. Ja Kerenski sanoi: "Jos me edelleen laillisin keinoin taistelemme tätä hallitusta vastaan, niin me olemme kuin Don Quixote, joka taisteli tuulimyllyjä vastaan. Kansalaisvelvollisuus on nyt olla lakeja enempää tottelematta!"
Näin sanoen teki d'Artagnan niin uhkaavan liikkeen, että haavoitettu nousi jaloilleen. Elkää, elkää! huudahti hän saaden rohkeutta kauhistuksestansa, minä menen, minä menen... D'Artagnan otti sotamiehen musketin ja ajoi häntä edellänsä tuon kaatuneen toverin luokse, pistellen häntä miekkansa kärjellä.
"Rakkaus avaa kaikki ovet, rakkaus antoi minulle rohkeutta tunkeutumaan tästä ovesta sisään, ja vaikka se olisi ollut rautakangillakin suljettuna, varmaankin olisin keinon keksinyt murtautua sisään." "Mutta sanopas minulle, mistä ne rahat otit, joilla talon ostit."
Kyllä Astrid aina tiesi, mitä tahtoi, ja osasi myöskin ajaa tahtonsa perille. Hänessä oli niin paljo voimaa ja itsetietoisuutta myöskin enemmän kuin kenessäkään muista lapsista. Oli aivan kuin hän olisi itselleen anastanut kaiken sen, mikä äidissä ennen oli lujuutta, uskallusta ja rohkeutta.
"Jumala on suojeleva meitä nyt, niinkuin tähänkin asti. Minulla ei olisi koko talvena ainoatakaan levollista hetkeä, jollemme olisi ainakin Cap Rileyllä saakka. Rohkeutta, kapteeni! Isäni henki rippuu siitä." "Olkoon niin sitten, Jumalan nimeen!" kapteeni vastasi. "Sinä olet reipas nuorukainen, poikaseni!
Ken sinua rakastaa koko avarassa maailmassa? Ei kukaan, ei kenkään. Rohkeutta, Liv, taivas sinertää ylläsi tänä iltana, siellä on Se, joka näkee ja valvoo. SEITSEM
Päivän Sana
Muut Etsivät