ratsastajaneidon

Päivitetty: 3. heinäkuuta 2026

Yksi ainoa suhdattomuus oli tuossa suloisessa muodossa: vienon surumielisyyden piirre, joka värehti hienon, kauniin suun päällä. Ratsastajaneidon lähestyessä sitä paikkaa, jossa Horn ja hänen kumppaninsa istuivat, hypähti viimemainittu ylös ja tervehti häntä, tosin kunnioittavasti, mutta kuitenkin melkoisen tuttavallisesti. Hyvää päivää, Helena Nikolajevna, mikä ihana kevätpäivä.

Jacob Ahrenberg - Haapakoskelaiset: Romaani Itä-Suomesta