United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen isoisällään, talonpojalla, oli ollut kymmenen lasta, isä, armeijan muonavarainhankkija oli tyytynyt kuuteen, ja kun hän itse oli saanut kaksi, pojan ja tytön, selitti hän, että sellainen saisi loppua nyt, koska nytkin jo oli tarpeeksi väärin, että oli hankittu maailmaan kaksi olentoa, jotka eivät sitä olleet pyytäneet.
"Sanokaa toki, mitä herran nimessä te aiotte tehdä nyt kun on enää vaan hetkistä kysymys, ettekö aio toimia?" "Johan me olemme saaneet kaikki mitä olemme pyytäneet, vieläpä enemmänkin; mitä te siis vielä tahdotte?" Ja olkoon tässä vielä mainittu erään vanhan aatelismiehen esiintyminen keskusasemalla. Hän on minun tuttujani entisiltä upseeriajoilta.
Ptolemaios Philometor ei ollutkaan sen jumalanpalveluksen perästä, joka hänen aikanansa toimitettiin kreikkalaisessa Serapeumissa, antanut papistolle koko peltoa, jota he monilla anomuskirjeillä olivat pyytäneet, vaan ainoastaan kohtuullisen osan siitä.
Hänen tätä tehdessään, huusi hänen nuorempi veljensä, joka oli katsellut nuorten rauhattomuuden nostajien rankaisemista ja nyt pelkäsi jonkun heistä putoavan alas ja lyövän itsensä kuoliaaksi, Elishalle tulla alas, vaan tämä ei antanut häiritä itseään toiminnassaan veljensä kehoituksesta. Hän vastasi aivan levollisesti: "Ei vielä, Tom, eivät ole kaikki pyytäneet anteeksi!"
Te olette minua puhutelleet tyttärestäni, pyytäneet häntä avioksenne, ja kaikki on valmistettu häitä varten; vaan koska niin on, että peräytte sanastanne, niin minä menen kuulustamaan, mitä asiassa voipi tehdä; ja heti kohta saatte kuulla päätökseni. Viidestoista kohtaus. Olipa se myöntyväisempi kuin luulinkaan, ja pelkäsin jo tulevan enemmänkin kiusaa, ennenkuin pääsisin irti.
Ajattelija. Dartmouth-opiston kirjallisen seuran juhlakokouksessa heinäkuun 24:ntena 1838 pidetty puhe. Hyvät herrat! Osoittaaksenne kunnioitustanne olette pyytäneet minua puhumaan teille tänä päivänä. Riensin noudattamaan pyyntöänne, sillä se oli tervetullut.
Vähäisen vastuksen ja odotuksen jälkeen vihittiin sitten Berta ja pappi Ruprecht Haller kaikessa hiljaisuudessa kylämme kirkossa ja lähtivät kaukaiseen kylään Pommeriin Itämeren rannoille, johon ovat T:ri Lutherilta pyytäneet evankelista saarnaajaa.
Hänen tultuaan jälleen Endringenin ravintolan kohdalle, oli sinne jo useita muitakin kokounut heidän kylästään. Kas! oletko sinäkin täällä, Avojalka? se oli aina tervehdys hänelle. Nytkös oli hommaa ja hoppua, sillä monet, jotka olivat pyytäneet kotia lähtemään, tanssivat vielä häätuvassa, ja nyt tuli muiden kyläin poikia, jotka pyysivät ja mankuivat, että viivyttäisiin vielä tämän tanssin aika.
Mutta herra de Tréville oli aina ollut niin erinomaisen ystävällinen hänelle, aina niin peräti harras kuninkaan ja kuningattaren palvelija, oli aina niin sydämmen pohjasta vihannut kardinaalia, että nuorimies päätti ilmoittaa hänelle kaikki. Olette pyytäneet saadaksenne puhutella minua, nuori ystäväni? sanoi herra de Tréville.
Sitten hän meni yötä myöten kotiinsa, jossa ei mahtanut markkinamiehen uutiset hyvin iloittaa isän ja äidin mieltä. Toisenlainen oli Viijan mieli. Hän ajatteli niitä uusia tuttavia, jotka olivat pyytäneet lupaa kirjoittaa että milloinhan ne kirjeet joutunevat ... ehkä viikon päästä. Ennenkuin viikko oli kulunut tuli jo yksi kirje, mutta ei se ollut kaukaa, kun ei ollut postimerkkiä.