Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025


Kuulinpa usein tosin oman-tunnon äänen, joka kuiskutti tuolle mahtavalle papille, ett'ei Kristuksen valtakunta ole tästä maailmasta; mutta silloin Hildebrand vastasi omalletunnollensa: etkös näe, että maailma on täynnä sotaa ja syntiä, että keisarit ja kuninkaat surmaavat toisiansa, ja että saaliinhimoiset ritarit ryöstävät kirkkoja?

Totuutta rakastava ei saa mitään lepoa, ennenkuin hän on ottanut takaisin äkkinäisen ja puolettoman sanan, kun se, jonka tapana on kerskata ja uhotella, voi lausua sata valetta ja antaa tuhannen väärää tietoa päiväänsä siitä mitään oman-tunnon rasitusta tuntematta.

"Olen kai kovasti muuttunut mielestäsi, vai mitä?" kysyi hän semmoisella äänellä, joka osoitti kaikkea muuta kuin oman-tunnon vaivaa "mutta tiedäpäs, saakeliksi, että siitä pitäin kuin läksin luotasi en suinkaan ole viettänyt makean leivän juhlaa, olenpa useinkin nälkäisenä pannut maata". "Missä olet ollut niin kauan?" kysyi Fredrik vitkalleen.

Hän oli, niin sanoaksi, kadottanut työnsä oman-tunnon, joka tekee sen, että hyvin paljon onnistuu ikään kuin itsestänsä ja ilman mitäkään mielen ponnistusta. Usein suuttuneena itseensä hän nyt väeltä väkisin pakoitti itsensä tekemään työtänsä tyyneesti ja tarkasti. Jos sinä, sanoi hän itsekseen, kadotat tyyneen ja tarkkaavaisen luonteesi, niin hukka sinun perii.

Kauppias ymmärsi viittauksen ja taasen takertuivat vanhan saiturin ajatukset laivan aarteisin. Antero kun tämän huomasi, yllytti yhä saiturin kuvitusta, joka jo vähällä oli ollut sammua, ja kauppiaan sielu irtausi vielä kerran heräävän oman-tunnon polttavista kanteista.

Jos Konrad olisi tehnyt sillä tavoin, olisi hän voinut vaeltaa kaukana pahuuden poluilta, eikä kenkään olisi koskaan voinut moittia häntä siitä, vaan itse olisi hän päässyt vapaaksi monesta katkerasta hetkestä ja haikeasta oman-tunnon vaivasta.

"Joka paikan etsimme lyhtyjen valossa; tyttäremme häälahja on kaikkineen kadonnut!" Emäntä antoi hänelle kukkaron, sekä kertoi kuinka hän sen oli saanut. Kopea, voimakas ukko, peittäen kasvonsa käsillänsä, putosi vapisten tuolille pelästyneenä ja oman-tunnon äänen soimaamana. "Olin kova pojalle", söpötti hän viimein. "En ole ansainnut häneltä tämmöistä käytöstä".

Hänen sydämensä oli särkynyt, ja hänen kääntymyksensä oli syvä ja vakava. "Niin nuot ihanat virret yhä uudestaan epäluulon vartioita viihdyttävät, ja oman-tunnon pohja jää avoimeksi totuuden ryntäyksille. "Itse olen ainoastaan yhden kerran ollut vainoovan alhaison kynsiin joutumaisillani. Aukeassa paikassa erään kaupungin keskellä olin saarnannut tarkasti kuulevalle ihmis-joukolle.

Päivän Sana

merilinnan

Muut Etsivät