Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Eräs mies, joka ei tahdo sanoa nimeänsä, mutta joka tulee kardinaalin puolesta. Ja hän tahtoo puhua kanssani? kysyi mylady. Hän tahtoo puhua Boulogne'sta tulleen naisen kanssa. Olkaa hyvä ja käskekää hänet sisään. Jumalani, Jumalani! huudahti rouva Bonacieux, mahtaakohan tulla ikäviä sanomia? Pahoin pelkään.
Kun Luquen kanssa tehty sopimuskirja, jonka mukaan tämän tuli panna rahat retkikunnan varustamiseen ja Pizarron ja Almagron sitä johtaa, oli kunkin nimikirjoituksella vahvistettava, ei Pizarro eikä Almagro saanutkaan itse nimeänsä sen alle, vaan vieraan-miehen täytyi ne siihen piirtää.
Täällä tunsin itseni levollisemmaksi, kuin noilla suurilla kaduilla, ja voin taaskin kuulla oman ääneni. "Tässä on rahasi, poikani", sanoin. "Mikä nimesi on?" "Miksikä sitä tahdotte tietää?" kysyi hän jotensakin kiivaasti. Tuskin tiesin, mitä vastaisin. Kun joskus joku lapsi Kondoveristä tuli kartanoomme, kysyin aina nimeänsä, vaan heidäthän tunsin melkein kaikki.
"Voi Kitty," niiskutti hän, "Kitty lapseni, sinä pidit poika-polosesta, sinä olit aina kiltti häntä kohtaan, ja hän piti sinusta, niinkuin veli pitää sisarestansa. Minun täytyy puhua sinulle kaikki. Setäsi ei tahdo, että hänen nimeänsä mainitaankaan.
Ei mikään ole niin kiihottavaa kuin sellainen tapaus, jossa kaikki käy päinvastoin kuin on laskenut. Meidän täytyy koettaa vainuta uusia jälkiä." "Vielä on jäljellä ajuri, joka kuljetti urkkijaa." "Aivan oikein. Minä olen sähkösanomalla kysynyt ajuriasemalta hänen nimeänsä ja asuntoansa. Mahdollisesti on vastaus jo saapunut."
Tunnin perästä puhui sentähden jokainen koko kaupungissa noista salaisista häistä ja arveli, kuka tuo onnellinen ylkämies lienee, sillä Nánásy setä ei ollut ilmoittanut hänen nimeänsä säästäväisyydestä, jotta hänellä takaisin tullessaankin olisi jotain kertomista.
Ja siitä se tuleekin, että hänen nuoruutensa synnit enemmän kuin monen muun kirjailian ovat aina meidän päiviimme saakka säilyneet varjostamaan hänen muuten niin kirkasta nimeänsä.
Jos upseeri olisi hänelle lausunut: "Tunnin kuluttua te olette kuollut!" se ei olisi häntä niin kauheasti hämmästyttänyt ja jos kohta olisi hänet rautoihin pantu, siihen hän oli mielensä valmistanut. Mutta sitä vaan ei hän ollut tiennyt pelätä että hänen nimeänsä ei tunnettaisi! "Mitä lajia te olitte?" kysyi sotaherra. "Soturinako? Valtiopäivämiehenä? Hallituksen jäsenenä? Virkamiehenä?"
Olen äärimmilleen loukkautunut kärsimästäni vääryydestä ja siitä, että tuollainen tsinovnikkarappusten alimmalle askelmalle kohonnut musikka, joka itse hädintuskin pystyy nimeänsä kirjottamaan, töykeästi sinutellen soimaa minua, yliopistosivistystä saanutta miestä, siitä etten muka osaa kirjoja pidellä. Sinä päivänä en pysty käsikirjotustani enää sanallakaan jatkamaan.
"Tuskin oli hän poissa kun tyttö kuuli nimeänsä mainittavan: Se tavatonta kuinka Amanda nyt on tullut hyväksi; hän lukee läksynsä ja istuu niin hiljaa ja niin siivosti eikä laisinkaan tahdo leikkiä se on todellakin hauskaa kasvattaa tuota tyttöä. "Niin, ajatteli lapsi, nyt olet sinä löytänyt sen; minä istun täällä, enkä opi, Jumalan kiitos, sanaakaan sinun tyhmyyksistäsi ja sitten nauroi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät