murhemielinen

Päivitetty: 13. toukokuuta 2025

Ja vaikka olisi lehto kuinka lempeästi helottanut illan ruskossa ja solkikoivut lämpiminä kesäpäivinä kuinka onnellisina seisoneet, aina se oli synkkä ja musta ja murhemielinen. Kesällä peittyi se kyllä puoleksi lehvien taa, mutta kun lehdet karisivat ja talvi tuli, esiintyi se entistään uhkaavampana. Ja kuta enemmän minä elin, sitä enemmän näytti se minua uhkaavan.

Juhani Aho - Lastuja IV-VII