mielenpahennus

Päivitetty: 15. toukokuuta 2025

Alma säpsähti ja loi häneen aran katseen. John hymyili. Viimeinenkin mielenpahennus eilisestä katosi hänestä lopullisesti, jos sitä ylipäätään enää olikaan jäljellä. Alma oli niin viehättävä tuossa puolimakaavassa asemassa. Illan hämärässä kasvot näyttivät tavallista kalpeammilta, mutta samalla myöskin liikuttavan suloisilta. »Tule pois, muru», kuiskasi John, ottaen häntä kädestä.

Minna Canth - Köyhää kansaa; Salakari