United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Millä tavalla vahingoittunut?" hän kyseli hätäisesti huutaen. Mickelson arveli, että hänen pitäisi jollain tavalla saada lohdutetuksi tuota vaimoa, mutta ei hän keksinyt mielessään mitään sopivaa. Jotain kuitenkin täytyi sanoa. "
Mickelson ja eräs toinen työmies tarjoutuivat hyväntahtoisesti saattamaan Mattia, koska Sannan pääsö lasten tähden niin pitkään matkaan ei ollut helppoa. Ja siinä odotettiin junaa. Sanna oli noutanut lapsetkin sanomaan isälle jäähyväisiä ja katsomaan, kenties' viimeisen kerran. Heikko oli Matti.
"Mutta missä hän viipyy, kun te jo olette täällä?" Mickelson istui penkille, kynsäsi korvan taustaa ja näytti kokonaan neuvottomalta. "Tuota... älä nyt kovin pelästy. Matti on vähän vahingoittunut, mutta ehkäpä se siitä paranee." Mickelsonin ääni värähteli tätä sanoessaan. Sanna rupesi kovin epätoivoisesti kohta huutamaan ja siunaamaan. "No missä hän on nyt?
Tämä osoitti että tuskan ensimäinen vaikutus oli ohi mennyt, koska järki jo kykeni ohjaamaan toimintaa. Käsillänsä hän vielä, matkan päässä, asemaa kohden juostessaan, huitoi lapsia kohden, vaikka se pimeän tähden ei enää mitenkään olisi voinut näkyä. "Pysykää nyt lapset kotona, kyllä äitinne pian tulee," varoitti Mickelson lapsille, lähtiessään astumaan Sannan perään.
"Eei, mitäs te nyt niin tuumatte, eihän kuollut ole mutta ... kyllähän Jumala teistä huolen pitää." Mickelson sekautui, kun näki kuinka kovaan tuskaan Sanna joutui. Hän harmistui enemmän kuin luuli, että hän oli taitamattomasti puhunut, niin, että vaimo saattoi kohta ruveta aavistamaan asian oikeata laitaa.