Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. marraskuuta 2025
Sen päästä päähän kun kävelee, saa käydä kaikissa ilmanaloissa: Pohjaisnavan jäisestä kylmyydestä päiväntasaajan polttavaan kuumuuteen ja siitä taas etelänavan jäiseen hyyteesen. Atlantin meri tekee Amerikan rannalle suuren lahden, jota pohjaisessa sanotaan Mexikon mutkaksi ja etelässä Karibian mereksi.
Kiittämättömyys on maailman palkka, ja harmi sielussaan kuoli viimein murtunein voimin "Mexikon valloittaja" eräällä maatilalla lähellä Sevillan kaupunkia joulukuun 2 p:nä 1547. Hänen maalliset jäännöksensä vietiin viisitoista vuotta myöhemmin Mexikoon, jossa ne ensiksi haudattiin Tezkukoon, Espanjalaisten majapaikkaan tuon pitkällisen piirityksen aikana.
Vanhan Mexikon hallitsijaheimolle oli uskonto ja sota elämän mieli-aatteina. Meidän, jotka vielä rukoilemme: "siunaa sotajoukkoamme", ei käy niinkään tylysti tuomitseminen heidän uskonnollista hartauttansa, joka ihmisuhrissa osoitti vilpittömyyttään.
Sanotussa tilaisuudessa San-Juan de Uluan luona nyt sai Cortez hänen kauttansa tietää että laivalle kiivenneet indiaanit olivat Mexikon mahtavan keisarin Montezuman alamaisia sekä että tämä juuri vähää ennen oli valloittanut heidän maansa. Nämä indiaanit osoittivat kuitenkin rauhallista mieltä, ja koko sotajoukko kävi maalle ilman mitään vastustusta heidän puoleltansa.
Epäterveellinen ilmanala pakoitti kuitenkin retkikunnan palaamaan. Mutta Cubassa hommasikin jo Velasquez uutta retkeä. Sen päälliköksi tuli mies, jonka loistava sotilasnero oli tekevä lopun koko Mexikon kultaisesta valtakunnasta. Tämä mies oli Fernando Cortez, espanjalainen aatelismies Estremadurasta. Hän oli jo 1504 tullut Uuteen Maailmaan etsimään kultaa ja kunniaa.
Täällä tuli Mexikon keisarin maaherra Cortezin puheille ja pyysi saadaksensa tietää mitä vieraat tahtoivat. Cortez vastasi tulevansa suuren, merentakaisen hallitsijan käskystä, tuodakseen keisarille lahjoja ja kirjallista sanomaa, ja pyysi vapaata pääsyä maan pääkaupunkiin.
Yukatanin niemimaalla peittää synkkä aarniometsä enemmän kuin viidenkymmenen loistavan kaupungin rauniot, ja Mexikon ja Perun ylätasangot, jotka tähän aikaan ovat autioita hiekka-aroja, olivat muinoin mitä uhkeimman vihannan vallassa ja viljeltyjä kuin puutarhat. Niin.
Aukko oli niin suuri, että urhokas Diaz, joka hyvin huomasi paikan, sanoo moista hyppäystä mahdottomaksi kellen tahansa toiselle. Herkuleen ja Teeseuksen kai olisi kelvannut katsella sen miehen mainiota äksänpäksää. Mutta tämä yö, jonka tuimista tapahtumista emme huoli sen laveammalta kertoa, on Mexikon valloituksen historiassa myöskin saanut nimen "Surullinen yö" La noche triste.
Useimmat unionin linnoitukset ja asehuoneet Mexikon lahden rannalla joutuivat melkein vastustamattansa sen haltuun, unionin sotajoukko Texasissa, 5,000 miestä, antautui suorastaan, ja Etelästä kotoisin olevat upseerit unionin sotaväessä riensivät kotiin, asettuakseen konfederationin lippujen alle.
Isku oli kovin, mikä vielä oli kohdannut Cortezia; mutta istuessaan tuossa temppelin rappusilla hän ei suinkaan antanut lohduttomalle epätoivolle sijaa, vaan mietti vain uutta suunnitelmaa Mexikon valtakunnan valloittamiseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät