lohilahtiukseksi

Päivitetty: 13. elokuuta 2026

Mutta ennenkuin hän lähti, tarttui hän tyttöä käteen ja sanoi: En saanut ollenkaan unta viime yönä sentähden, että maatessani alinomaa ajattelin sitä uutta nimeä, jonka aioit antaa minulle. Munsalaa en usko aiotun ihmiseen nimeksi; jos sanoisin itseäni Lohilahtiukseksi, isäni Lohilahti-nimisen tilan mukaan, kuuluisi se kovin kummalliselta.

Zacharias Topelius - Välskärin kertomuksia 4.2: Vaasan prinsessa