United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se sai paljon jäljittelijöitä, sillä totuutta ei Venäjällä suuresti kunnioitettu. Kirjailija ja kustannuskirjakauppias Suvorin, joka 1876 perusti Novoje Vremjan ja teki sen Venäjän enimmin levinneeksi lehdeksi, ja hänen poikansa, mutta myöskin vallankumoukselliset, niinkuin Lenin, voittivat oppimestarinsa panettelutaidossa, joka maailmansodassa kohosi huippuunsa.
Ja Lenin itse istui Pietarin työläis- ja sotamiesneuvoston toimeenpanevassa komiteassa, ja hänen mukanaan osa hänen tilapäisen linnoituksensa miehistöä. Valtaamastansa palatsista Lenin aloitti suurisuuntaisen kiihoitustoiminnan koko Venäjällä. Hän perusti joukon sanomalehtiä ja lähetti kaunopuheisia vaeltavia saarnaajia muihin kaupunkeihin ja rintamalle.
Tulevaisuudessa noudatettavasta menettelystä syntyi Tukholmassa kiihkeä riita menshevikkien ja bolshevikkien kesken. Plehanov puolusti yhteistoimintaa vapaamielisen porvariston kanssa ja terrorin lopettamista, kun taas Lenin tahtoi sitä jatkaa ja porvarillisessa kansanvallassa näki köyhälistön päävihollisen.
Kansanvalta merkitsi venäläisen talonpojan käsityksen mukaan talonpoikien yksinomaista herruutta maalla ja kaupungissa. Se oli bolshevistista käsitystä. Lenin ei ole sitä keksinyt, hän on sen Venäjällä jo valmiina löytänyt. Sanojen "talonpojat maalla ja kaupungissa" sijaan hän pani sanan köyhälistö, jonka diktatuuri Marxin ennustuksen mukaan oli tuottava pelastuksen maailmalle.
Vain kahteen rykmenttiin väliaikainen hallitus enää voi varmasti luottaa, mutta siitä huolimatta Lenin antoi sen toimia mielensä mukaan. Se toivoi näköjään kapinaa, jopa provosoi sitä, antaakseen sitten luotettavilla rintamajoukoilla bolshevismille tuhoavan iskun. Se oli vaarallista peliä, samantapaista kuin Protopopov vuoden alussa oli tsaarivallan onnettomuudeksi pitänyt.
Lenin oli oikeassa, kun hän 1905 sanoi puolueensa vaarallisimmaksi viholliseksi vapaamielistä porvaristoa ja suositti panettelua parhaana aseena sitä vastaan. Ja Leninin liittolainen tuossa likaisessa taistelutavassa Venäjän sivistynyttä porvaristoa vastaan oli tietämättään taantumuksellinen virkavalta monen vuoden kuluessa, kunnes tuli sen ja monarkian loppu.
Lenin uskoi Venäjällä tultavan toimeen ilman sellaista väliastetta. Plehanov panee toivonsa tulevaan parlamenttiin, jossa sosialistit vuosikausia kestäneen kiihoituksen jälkeen saisivat enemmistön ja siten valtiovallan käsiinsä ja sitten hitaasti ja vähitellen panisivat toimeen talouselämän yhteiskunnallistuttamisen.
Kansan taistelua hallituksen joukkoja vastaan ei kuitenkaan syntynyt muualla kuin eräissä Puolan ja Kaukasian kaupungeissa sekä maaseuduilla Itämeren-maakunnissa, missä niinsanotut "metsäveljet" kävivät partiosotaa poliisia ja kasakoita vastaan. Niinkuin Lenin, niin myöskin Venäjän kansan liiton johtaja, tri Dubrovin, oli ihastunut kadettipuolueen valtiollisesta luhistumisesta.
Lontoossa kesällä 1903 pidetyssä Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen toisessa kongressissa molemmat suunnat törmäsivät yhteen. Lenin vaati, että heti kirves oli pantava kaiken pahan, kapitalismin, juurelle.
Lenin selitti, kannattajiensa osoittaessa äänekkäästi suosiotaan, että tämä lopputulos toista tietä oli paljoa nopeammin, helpommin ja perusteellisemmin saavutettavissa. Ei yhdeltä paikalta, ei mistään Moskovan parlamentista, vaan tuhansista paikoista oli yht'aikaa vallankumous sytytettävä ja kaikkien olojen uudestaan-järjestäminen pantava alulle.