United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mitäpä siitä, yksi koski vie niin monta, toinen näin monta... Monta on vielä kovaa kuohua edessä... Kenpä tietää, kuka meistä niihin jää... vaikka ei yhtään tästä joukosta kaupungin viinoille joutuisi. Niin miehiä menee, ja toisia astuu sijaan... niin virtaa elämä eteenpäin, eikä meitä kauan missään kaivata. Työnnetäänpä vesille, miehet!" He saivat lauttansa vesille.
Heikki oli nähtävästi tyytyväinen äsken tekemäänsä päätökseen, sillä hänen synkät ilmeensä muuttuivat iloisemmiksi, ja mälli pysyi pitemmän aikaa paikoillaan. Saatuaan lauttansa koskikuntoon molemmat lähtivät pihaan. He eivät vieläkään menneet nukkumaan, vaan astuivat pirttiin. Antti oli jo syönyt ja istui nyt pirtissä Iisakin ja muutamien muiden lauttamiesten seurassa juttelemassa.
Suuttumuksesta vavisten taisteli hän Apraksinia vastaan, ja me taistelisimme siellä vieläkin, ell'ei Armfeltia olisi voitettu siellä rannalla.» »Armfelt piti puoliaan kuin mies!» vakuutti Simo, »ja me löimme heidät ensin takaisin. He pakenivat jo ja me riemuitsimme, mutta järveltä ui esiin uusia joukkoja, kiinnittäen mutaiset lauttansa Mallasveden rantaan.
Antin sinisilmissä leimahti ilo, ja kasvoille ilmestyi kuin päiväpaiste. Kun heidän lauttansa oli saatu kiinni, läksivät he nousemaan törmälle. Siinä tuli Iisakki vastaan. "Terveisiä ylimailta!" tervehti Antti. "Niinpä sieltä pojat taitavat hengissä palata", tervehti Iisakkikin nähtävästi hyvällä tuulella.
Mutta toiset, jotka jo olivat saaneet lauttansa kosken alle, sitoivat irtipäässeitä tukkeja kiinni lauttaan ja aikoivat lähteä matkaansa jatkamaan alas meren suulle, vielä monen muun kovan koetuksen lävitse. Siellä odotti lauttamiehiä iloinen satama, jossa monen hikisen päivän ansiot pian menetettäisiin. "Mitäpä siitä", puheli nuori tukkilainen, jonka lautta alkoi olla lähtövalmiina.
Melkein heti tulimme lauttauspaikalle ja lauttamies toi lauttansa, kun huomasi meidät toisella rannalla. Kun hän tuli sille rannalle, jossa me olimme, tein hänelle aamutervehdykseni, mutta hän ei vastannut mitään, katsella muljahutteli vaan ja näytti hyvin vihaisen näköiseltä, kun me hevostamme ja muita kaluja toimitimme lautalle. Sitten lähdimme menemään virran yli, joka onnistui hyvästi.
Niihin vaurastumisen aikoihin oli näille maille ilmestynyt outo mies, matalaotsainen ja terävänokkainen. Kerrottiin, että hän oli tullut seisten semmoisen tukin niskalla, joita oli paljon sinä kesänä mennyt vesiä myöten alas ja jotka järvissä koottiin lautoiksi. Hän oli hypännyt maihin, heilauttanut lakkia tovereilleen ja jättänyt lauttansa.