Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kun kuolo ryöstänyt on ulko-osat, Niin näkymättömiin se katoo, sieluun Se rynnistää, ja sitä kiusaa, raataa Nyt legionat haaveit' outoja, Jotk', ahtautuen tähän viime loukkoon, Vain hämmentävät toisiaan. On kummaa Tuo kuolon laulaminen. Poika olen Ma tuolle kalpealle joutsenelle, Jok' omaa kuolinvirttään vaikeroitsee Ja heikkoutensa urkutorvella Sielun ja ruumiin soittaa ikirauhaan.
Ei hän tietänyt, miten hän sänkyynsä tuli, ja koska ei laulaminen eikä liioin huutaminen käynyt laatuun, laski hän kätensä ääneti ristiin ja rukoili "Isä meidän" kuusi kertaa alusta loppuun ja edestakaisinkin hiljaa itsekseen, ja nukkuessaan arveli hän, ettei hän ketäkään taivaan alla pitänyt niin rakkaana kuin isäänsä.
Hän olisi jatkanut aamuun asti, ellei Tigellinus olisi taitavasti muistuttanut häntä, että laulaminen yö-ilmassa kenties vioittaisi hänen ääntänsä ja kehoittanut häntä säästämään luonnonlahjojansa, että hän toisten laulaisi tämän runoelman uudestaan heille.
Kun oli yli päästy, alkoi tavan mukaan laulaminen ja melkein sama laulu oli aina ajajani suussa: Pieti se läksi Kiimingistä naimaan, Luuli hän saavansa sievän vaimon; Mies se oli muutoin malleva, Parempi Velli-Kallea. Jälkeen puolen päivän oltiin jo Haukiputaan lauttaus-paikan yli. Iloissansa sanoi mies: siinä oli Putaan säri ja se on viimeinen, ennenkuin tulee Oulun säri.
Kumpaisenko puoleen siinä nyt osaa kallistua! Ensimmäinen olisi miellyttänyt enemmän, mutta jos se ei tartu niin varmasti, että saisi vedetyksi perille asti. Huomaamatta oli Laaralta laulaminen unohtunut vähäksi aikaa, mutta kun se taas huomaamatta kajahti kuuluville, juolahti mieleen ajatus, ettei se ehkä enää sovellukaan hänelle.
Sitä virttä laulaminen, jota johtuu mieleen; Kumpa kultani tulisi, ottaisinko viereen? Minäpä se huitra likka, huitra likka raukka, Istun pojan polvilla vaikka aamuun saakka. Ei oo mulla surua, ei surua, ei huolta, Käypi mulla sulhasia Turun tuolta puolta. Mitäpä mun tarvitsee suurta surua kantaa, kun on kulta mielessäni, joka ilon antaa?
AINA. Lienenpä tehnyt väärin, ett'en ole laulanut useammin, mutta laulaminen on ollut minulle vastenmielistä aina tuosta onnettomasta päivästä saakka... Tiedäthän... ARO. Kyllä tiedän. Tuo kovan onnen päivä, jolloin Taavi sattui riitaantumaan Pertin kanssa. Eipä ihmettä, että se tapaus vaikutti sinuun niin masentavasti. Mutta tänään on mielesi virkeä, sen näen silmistäsi. AINA. Niinpä on.
Päivän Sana
Muut Etsivät