Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Katso: johan olet Pohjolassa käynyt, johan olet Sammon takonut!» Ja Väinämöinen kysyy Ilmariselta: »Veli seppo Ilmarinen, Mit' olet pahoilla mielin, Kahta kallella kypärin Pohjolasta tullessasi? Miten Pohjola elävi?»
Hänen vieressään istui toinen, jonka korkeasti kohoavalta päälaenlaitokselta, punasesta ja mustasta sametista tehdystä kapineesta helmiä ja hetaleita riippui alas. Eukko, jonka otsa oli jo murheiden piirtämiä täynnä, istui tuossa hatulla, joka oli kypärin kaltainen, suuri tummanpunainen ruusukukka kärvettyneesen, kampaamattomaan tukkaan pistettynä.
Muut suti puti töihinsä ilosina. Minä ainoa tyhjän kaipaaja olin alla päin pahoilla mielin kaiken kallella kypärin. Luullaan hulluksi. Ei ollut mitään puhekumppania minulla muuta kuin tuo renki Pekka, kasvava hulivili poikaketale. Ja ne tarinat eivät olleet mitään mieltä keventäviä, joita hänen kanssaan voi puhella. Syvimmät tunteet täytyi salvata sydämmeensä.
Ritarimme eivät ainoastaan sodan aikana hanki itselleen kaikenlaisia kypärin kaunistuksia, aseita täynnä koristuksia ja kalliita hevosloimia, vaan käyttävät myös rauhankin aikana silkki- ja samettipukuja, kaikenmoisia kirjauksia, kalliita kiviä ja sulkatöyhtöjä. Sitten, heidän vaimonsa, heidän tyttärensä, mennen vielä edemmäs tässä liiallisessa loistossa..." "Hävytön loisto!"
Hyv' yötä vielä kerran, hyvät loordit! Sä, jonka soturi ma olla tahdon, Oi! armon katse luo mun miehistööni; Vihasi surmarauta heille anna, Jonk' isku raskas vastustajan päästä Kypärin luvattoman pirstoaisi! Tee meidät kuritukses aseiksi, Ett' ylistää sua voitossasi saamme! Sun haltuus valppaan annan sieluni, Ennenkuin silmäin ikkunat ma suljen. Mua unessa ja valveill' aina kaitse!
Hänen avarat sieramensa ja ryppyyn vedetyt huulensa puhuivat kopeutta ja vallan-himoa. Hän oli nähtävästi niitä miehiä, jotka harniskan ja kypärin sijasta olivat pukeuneet pyhän kirkon sota-asuun, koska toivoivat paremmin hengen miekalla hallitsevansa maailmaa kuin maallisilla aseilla.
Mutta riemulla tahdon mennä Tuonelaan sinun seurassasi, Pohjanpiltti. Kerran meidän vielä tulee taistella ja voittaa. Katsos, Ruotsin laivasto lähenee." Ja niinpä lähenivät Harald'in haahdet Mikkelin saariston kohdalta. Etupäässä ritari itse purjehti laskien suoraa matkaa Pohjanpiltin alusta kohden. Hänen silmänsä, missä hän seisoi haahtensa kokassa, näyttivät ampuvan vihan nuolia kypärin alta.
»Ja tule minunkin majapaikkaani», lisäsi Dunois. »Saat minulta kypärin, sillä luullakseni olen sinulle semmoisen velkaa.» Durward kumarsi syvään molemmille, ja sitten tutkintoa jatkettiin. Kaarle herttuan käskystä näytti Qventin kirjoitetun matkaohjeen, joka oli hänelle osviitaksi mukaan annettu. »Noudatitko tätä ohjetta aivan täsmällensä, nuori soturi?» kysyi herttua.
"Todellakin", lausui hän, "ellen olisi Aleksander, tahtoisin olla Diogenes!" Todistuksena Aleksanderin kohtuullisuudesta kerrotaan seuraava tapaus: Aleksander, ajaen takaa Persian kuningasta Dareioa, tuli sotajoukkonsa urhoollisimpien kanssa kuivettuneesen erämaahan. Sotureita vaivasi jano. Olivat löytäneet hiukan vettä; sillä täyttivät kypärin ja tarjosivat sen kuninkaalle.
"Menkää, jos mieli tekee!" herttua ärjäsi. "Vaikkapa jäisin aivan yksinäni, taistelen kuitenkin!" Koko hänen Burgundilainen ja Flamandilainen ritaristonsa päästi uljaan sotahuudon vastaukseksi ja asettui järjestykseen hänen taaksensa. Hänellä itsellään ei kuitenkaan ollut paljo toivoa. Kun hän pani kypärin päähänsä, irtaantui sulkatöyhtö ja putosi maahan. Jalkaväki pakeni jo ensi kahakassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät