United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
'Uljas Heikki ei kuule tänä aamuna tappelukorvallaan', lisää toinen. 'Käy käsiksi Perth'in kaupungin kunnian puolesta', käskee itse herra ylituomari. 'Heikku ne voittaa, siitä panen kultakolikon vetoon! huutaa kenties sinun isäskin. Mitäs sitten minunkaltaiseni mies-parka tekee, Katri, kun kaikki häntä pirun nimeen ussuttelevat päälle, eikä yksikään sielu puhu pienintäkään sanaa vastaan?"
Koko elämäni olin tehnyt työtä ja ollut puutteessa ja vihdoin saanut lepoa ja hauskuutta ja sitte 60 vuoden ikäisenä minun uudestaan piti ruveta "ansaitsemaan leipääni", ja tämä ei tapahtunut minulle oman huolimattomuuteni tai kykenemättömyyteni tähden, vaan toisten kevytmielisyyden takia, kun heillä ei ollut kunnian tuntoa.
Eikä ollut olevinaankaan, että se neuvo eli tuuma oli tullut häneltä; vaan hän salli Hallitusmiehille sen kunnian, että het olivat itse oikian keinon keksineet. Tämä heitä miellytti, ja sitä kernaammasti het toimittivat asiat.
Minäkin sain kunnian olla niistä yhtenä ja edustaa siinä suhteessa kolmatta komppaniaa, kun näet olin alipäällistön ja miehistön esimies ja jonka urhollisessa rivissä minun oli ollut kunnia ja onni olla mainituissa tappeluissa.
Ensiksikin erään tornin rauniot tiheässä petäjikössä, ja toiseksi iso järvi, jonka rannassa ikäänkuin meitä varten vene on ankkurissa. Torni on oleva meidän kajuuttimme, joka suojelee meitä pahoilta ilmoilta, ja pursi on pelastuskeinona vainoojien kynsistä. En mistäkään hinnasta enää tahtoisi saada kunnian olla sinitakkina Brittiläisen majesteetin laivastossa.
Hän on tehnyt meille kunnian jäädä tänne. Kuinka! onko hän tehnyt teille kunnian jäädä tänne? On, herra, aivan tähän ravintolaan; me olemme hänen tähtensä varsin levottomia. Kuinka niin? Muutamien velkojen vuoksi, joita hän on tehnyt. Mitäs siitä! hän kyllä maksaa velkansa. Ah, herra, te vuodatatte totta tosiaan palsamia minun vereeni!
Välitön, ei ajateltu, vaan vaistoinen rakkaus omaan kansaan, työ ja kärsiminen sen kanssa ja puolesta, sen häpeän ja kunnian eläminen omassa rinnassa omana nöyryyttävänä, syvempään itsetuntemukseen leikkaavana häpeänä ja omana kannustavana, velvoittavana kunniana, antautuminen sen elämänhengityksen läpitunkemaksi, sen toivojen kohottamaksi, sen kamppausten terästämäksi, sen pyrkimysten jännittämäksi, sen ihanuushurmioiden kirkastamaksi tulvahuttaa yksilöön elämän elävän virran, joka täyttää hänen henkensä sekä aineksen runsaudella että innon palolla, terästää ja tiivistää hänen siveellisen tahtonsa, hedelmöittää ja lämmittää hänen luovan mielikuvituksensa: antaa hersyvän runsauden ja syvyyden, inhimillisyyden hänen elämäntunnolleen ja elämännäkemykselleen.
PANDULPH. Juur' ennen terveyden palaamista, Juur' taudin taitteessa on kipu haikein. Jokainen pahe, joka meidät jättää, On luopuessaan pahimmillaan. Mitä Tään päivän kadossa te kadotitte? LOUIS. Kaikk' ilon, kunnian ja onnen päivät. PANDULPH. Niin kyllä, voittanut jos oisitte. Ei, ei; kun suotuisin on onni meille, Niin silmin uhkaavin se meihin katsoo.
Ensi aikoina kotia tulonsa jälkeen kuultiin hänen usein jonkun veisun tapaisesti yksinänsä jollottelevan: "Täällä minun täytyy oleskell', ja käveskell', Häpeän ja kunnian välill". No niin.
Valitettavasti on muistoni joutunut kadoksiin ja siis olen tuosta saarnastasi vähän pitävä; myös toivon tämän olleen viimeisen puheen, jonka herra siveyden saarnaaja on pitänyt, etenkin koska kaikin voimin olen koettava etten enään koskaan kunnian arvoisuuttanne näkisi." "Tuo toivosi voi sangen helposti toteutua", vastasi Antero surulla.