Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. lokakuuta 2025
Erkki oli rakastanut kerran vain, eikä saanut, ketä rakasti. Jos se toista olisi koskenut, miksi hän ei sitä olisi sanonut? Sehän olisi ollut luonnollista. Nyt hän ainoastaan liikutettuna käänsi pois katseensa. Eevin mieleen tulivat tuhannet seikat muistuttamaan Erkin ystävällisyyttä. Nyt vasta hän tuon kaiken ymmärsi. Nyt näki hän Erkin sanat ja teot uudessa, arvaamattomassa valossa.
Ennen poikana minä jo pelkäsinkin, ett'ei siitä lopuksi hyvä seuraa, kun näin millä innolla Aatu parka yökaudet puuhaili noiden jumalattomien kirjojensa kanssa. Voi jospa silloin olisin tiennyt mitä nyt tiedän, niin totisesti ei isäni pojan veitsi olisi milloinkaan koskenut Koskelan ukon vanhoja jäseniä.
"Kaikkein enimmin, sisareni, minuun on koskenut noitten tapausten tragillinen luonto, jotka seurasivat tämän mystillisen miehen kuolemaa: taivasten pimeneminen, maanjäristys ja kaikki muut kohtaukset, jotka todistavat, että itse luontokin sääliä tunsi.
Sitten jälkeen olet sinä sitä senkin seitsemän kertaa karhonut, milloin tikulla milloin puukolla. Ainapa se on sen jälkeen käydä lunkkassut... Ja pari viikkoa edellä muitten ihmisten kelloista. Vaan sinä pyörittelet sitä ja nokittelet aina, niin se seisoo. Suuttuisin kai minäkin kellona mokomasta kohtelusta. En totta tosiaan ole koskenut siihen moneen päivään.
Oliko se mikään rikos että hän oli koskenut tuohon hirveän korkeaan olkihattuun ja suojelustilkkuun? Yhden ainoan silmäyksen tähden vaan oli häntä huomautettu, ikäänkuin hän olisi hirhiluinen, joka lupaa saamatta oli tunkeunut kaikkein pyhimpään.
Zelina näkyi pitävän paljon vapaasukuisesta veljenpojastaan; mutta kahdeksantoista vuotias poika tuskin kärsi häntä, niin ettei hänen ystävällisyytensä koskenut häneen. Nuori Oskari näytti sitä vastoin, heti ensimmäisestä päivästä ollessaan tätinsä huoneessa, kiintyvän pikkuseen rakastettavaan orpanaansa.
Ojamyllyllä ei kuitenkaan kukaan koskenut työhön, sillä Liisan hurskas tapa oli ottaa vastaan joka lauantai-ilta totisella mielellä. Mutta toisin oli Antin laita. Kuinka tämä äärettömän ahnas mies työlle ja orjailulle löytäisi loppua?
Hän olisi ehkä voinut kärsiä sen kovan kohtauksen, joka oli koskenut hänen elämänsä peritunteisin, tahi voittaa sitä tietoansa että hänellä oli toisen ihmisen omaisuus, vaan molemmat yhteensä olivat hänelle liiaksi raskaat. Taistellessaan näitten kaksoiskyöpeleitten kanssa nääntyi hän päivä päivältä nääntymistänsä.
Se ajatus kiusasi monet ajat, vaikka hän olisi koettanut kuinka tyyntyä ja vakuuttaa itselleen, ettei se koskenut häntä vähääkään. Silloin Keskitalo eräänä päivänä vapautti hänet tuosta painajaisesta. Uutela näki heti että toisella oli jotain mielessä, vaan että hänen oli vaikea sanoa. »Jokohan se nyt siitä...?» ajatteli Uutela, tuntien itsensä rauhattomasti liikutetuksi.
Oli julkaistu asetus, että suomalaisten piti vähintään kerran kuukaudessa käydä kirkolla; mutta Taneli arveli, että se asetus ei varmaankaan koskenut Pekanhuhdan asukkaita, jotka asuivat niin kaukana, minkä vuoksi hän ei virkkanut mitään koko asetuksesta. Muutaman päivän kuluttua käytiin katsomassa karhunloukkua. Se oli koskematta paikallaan: ei ollut ainoaakaan mesikämmentä siellä liikkunut.
Päivän Sana
Muut Etsivät